Sosialidemokraatit http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134596/all Fri, 07 Jun 2019 08:49:50 +0300 fi No nyt saatiin järkimies hallitukseen - Ville Skinnari http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277068-no-nyt-saatiin-jarkimies-hallitukseen-ville-skinnari <p>Minulla oli suuri kunnia tutustua Ville Skinnariin työllisyyskurssilla, johon kuului muutaman päivän Brysselin reissu. Valikoiduimme Brysselissä kämppäkavereiksi, koska meillä on molemmilla urheilutaustaa.</p><p>Vuosi oli 2005. Muistan sen siitä, että katsoimme nuorten eurokraattien suosimassa pubissa Liverpoolin ja AC Milanin välistä legendaarista Mestarien Liigan finaalia, jossa Liverpool nousi voittoon kolmen maalin tappioasemasta. Virallisesta ohjelmasta mieleen jäi Alexander Stubbin luento, hän oli silloin Brysselissä meppinä.</p><p>Kokemus joukkueurheilusta pätevöittää mihin tahansa vastuulliseen hommaan. Varsinkin lajissa, jossa ei pärjää, jollei osaa ottaa vastaan myös iskuja. Skinnari kertoi, että Britannian jääkiekkoliiga oli siinä suhteessa erityisen opettavainen paikka.</p><p>Skinnari on siitä harvinainen demari, että hänellä on business-vainua. Siitä on varmasti hyötyä ulkomaankauppaministerin tehtävässä. Sen lisäksi hänellä on juridinen ja kauppatieteellinen koulutus. Tuolla mainitulla reissulla hän hoiti kännykällä yrittäjänä jääkiekkoiljoiden asioita.</p><p>Skinnarista kirjoitan siksi, että demarien täytyy pian aloittaa keskustelu Antti Rinteen seuraajasta puolueen puheenjohtajana. On tunnustettava tosiasiat: Sen jälkeen kun Rinne palasi keväällä sairastuvalta vaalikampanjan johtoon,&nbsp; demarien kannatus laski monta prosenttiyksikköä. Jo heti hallituksen aloittaessa on käynyt ilmi, että RInteellä on vaikeuksia hallituksen johtamisessa: Kun häneltä kysyttiin eilen kantaa sellutehtaita koskevaan ilmiriitaan Vihreiden ja Keskustan välillä, Rinne ei kyennyt sanomaan oikein mitään.</p><p>Sanna Marin on joidenkin makuun liian vasemmistolainen, ja Antti Lindtman kieltäytyi ministerin tehtävästä - puuttuuko kenties draivia? Vuonna 2017 SDP:n varapuheenjohtajistoon valittu Skinnari olisi heihin nähden ylivoimainen puheenjohtajaehdokas jo vahvan kansainvälisen taustansa takia. Demarien voima on kautta historian ollut juuri työväenliikkeen kansainvälisyydessä, vain sellaisena se voi olla vastavoima nationalisteille.</p><p>Skinnari on pelimies, joka ei tee yhtään peliliikettä liian aikaisin. Hän ei ole populisti, ei öyhötä eikä hötkyile. Mutta sanokaa minun sanoneen, hän on vahvoilla kun SDP:n seuraavaa puheenjohtajaa valitaan - viimeistään ensi vuonna.</p><p>Näin Arto Granlund blogissani 19.7.2016:</p><p>&quot;Esitin taannoin Villeä mahdollisena SDP:n puheenjohtajaehdokkaana &quot;Sosialidemokratia Suomessa&quot; Facebook ryhmässä, hieman tuli &quot;lunta tupaan&quot; mutta edelleen olen sitä mieltä, SDP:n tarvitsee uudistua ja parhaiten se tapahtuu henkilöiden toimesta jotka eivät ole pyörineet liian kauan &quot;puolueen rattaissa&quot; Petteri Orpon valinta tulee osoittamaan täman todeksi, kok. uudistus pysähtyy kuin seinään. Käymällä Wikissä lukemassa Villen opiskelu- ja työhistorian huomaa, että kohutun Elina Lepomäen CV on köykäistä paperia Villen rinnalla.&quot;</p><p><a href="http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220178-ville-skinnarista-sdpn-puheenjohtaja#comment-3335000">http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220178-ville-skinnarista-sdpn-puheenjohtaja#comment-3335000</a></p><ul></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minulla oli suuri kunnia tutustua Ville Skinnariin työllisyyskurssilla, johon kuului muutaman päivän Brysselin reissu. Valikoiduimme Brysselissä kämppäkavereiksi, koska meillä on molemmilla urheilutaustaa.

Vuosi oli 2005. Muistan sen siitä, että katsoimme nuorten eurokraattien suosimassa pubissa Liverpoolin ja AC Milanin välistä legendaarista Mestarien Liigan finaalia, jossa Liverpool nousi voittoon kolmen maalin tappioasemasta. Virallisesta ohjelmasta mieleen jäi Alexander Stubbin luento, hän oli silloin Brysselissä meppinä.

Kokemus joukkueurheilusta pätevöittää mihin tahansa vastuulliseen hommaan. Varsinkin lajissa, jossa ei pärjää, jollei osaa ottaa vastaan myös iskuja. Skinnari kertoi, että Britannian jääkiekkoliiga oli siinä suhteessa erityisen opettavainen paikka.

Skinnari on siitä harvinainen demari, että hänellä on business-vainua. Siitä on varmasti hyötyä ulkomaankauppaministerin tehtävässä. Sen lisäksi hänellä on juridinen ja kauppatieteellinen koulutus. Tuolla mainitulla reissulla hän hoiti kännykällä yrittäjänä jääkiekkoiljoiden asioita.

Skinnarista kirjoitan siksi, että demarien täytyy pian aloittaa keskustelu Antti Rinteen seuraajasta puolueen puheenjohtajana. On tunnustettava tosiasiat: Sen jälkeen kun Rinne palasi keväällä sairastuvalta vaalikampanjan johtoon,  demarien kannatus laski monta prosenttiyksikköä. Jo heti hallituksen aloittaessa on käynyt ilmi, että RInteellä on vaikeuksia hallituksen johtamisessa: Kun häneltä kysyttiin eilen kantaa sellutehtaita koskevaan ilmiriitaan Vihreiden ja Keskustan välillä, Rinne ei kyennyt sanomaan oikein mitään.

Sanna Marin on joidenkin makuun liian vasemmistolainen, ja Antti Lindtman kieltäytyi ministerin tehtävästä - puuttuuko kenties draivia? Vuonna 2017 SDP:n varapuheenjohtajistoon valittu Skinnari olisi heihin nähden ylivoimainen puheenjohtajaehdokas jo vahvan kansainvälisen taustansa takia. Demarien voima on kautta historian ollut juuri työväenliikkeen kansainvälisyydessä, vain sellaisena se voi olla vastavoima nationalisteille.

Skinnari on pelimies, joka ei tee yhtään peliliikettä liian aikaisin. Hän ei ole populisti, ei öyhötä eikä hötkyile. Mutta sanokaa minun sanoneen, hän on vahvoilla kun SDP:n seuraavaa puheenjohtajaa valitaan - viimeistään ensi vuonna.

Näin Arto Granlund blogissani 19.7.2016:

"Esitin taannoin Villeä mahdollisena SDP:n puheenjohtajaehdokkaana "Sosialidemokratia Suomessa" Facebook ryhmässä, hieman tuli "lunta tupaan" mutta edelleen olen sitä mieltä, SDP:n tarvitsee uudistua ja parhaiten se tapahtuu henkilöiden toimesta jotka eivät ole pyörineet liian kauan "puolueen rattaissa" Petteri Orpon valinta tulee osoittamaan täman todeksi, kok. uudistus pysähtyy kuin seinään. Käymällä Wikissä lukemassa Villen opiskelu- ja työhistorian huomaa, että kohutun Elina Lepomäen CV on köykäistä paperia Villen rinnalla."

http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220178-ville-skinnarista-sdpn-puheenjohtaja#comment-3335000

    ]]>
    26 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277068-no-nyt-saatiin-jarkimies-hallitukseen-ville-skinnari#comments Sosialidemokraatit Ville Skinnari Fri, 07 Jun 2019 05:49:50 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277068-no-nyt-saatiin-jarkimies-hallitukseen-ville-skinnari
    Antti Rinteen rohkea hallitusohjelma http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276818-antti-rinteen-rohkea-hallitusohjelma <p>Tätä kirjoittaessa ei ole vielä varmaa, saadaanko Antti Rinteen (sdp) hallitusta muodostettua, koska odotettavissa on vielä esimerkiksi Vasemmistoliiton neuvoa-antava jäsenäänestys. Joka tapauksessa, odotettavissa oleva hallitusohjelma vaikuttaa useisiin edeltäviin hallitusohjelmiin verrattuna varsin rohkealta ja poikkeukselliselta. Säästö- ja leikkauslinjat on heitetty menemään ja mittavia yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten oppivelvollisuuden laajentaminen lukioihin ja ammattikouluihin sekä näiden valtiorahoitteiset oppimateriaalit, aiotaan toteuttaa merkittävin julkisten menojen lisäyksin. Osittain näitä menoja tullaan rahoittamaan veronkiristyksin, valtion omaisuuden myynnein ja lisävelanotolla.</p><p>Ongelmiin tällainen ohjelma ajautuu kesken vaalikauden, mikäli uusien valtion velkojen korot nousevat. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siksi, jos Suomen luottoluokitus heikentyy, joten siksi en voi aivan varauksettomasti suitsuttaa Rinteen hallituksen kaikkia suunniteltuja linjauksia. Toisaalta aiottu ohjelma voi olla myös huippumenestys, mikäli vastoin pelotteluja talous jatkaisi kasvuaan ja työllisyys ja ostovoima paranisivat myös.</p><p>Näen, että nämä linjat ovat osittain Rinteelle ja SDP:lle aiemman kannatuskehityksen valossa pakon sanelemia. Oikeistodemarilinja rapautti SDP:n kannatuksen Jutta Urpilaisen puheenjohtajakauden lopulla kaikkien aikojen pohjamutiin ja kurssia oli pakko kääntää vasemmalle ja perinteisiin työväenasioihin, jotta kannatusta saatiin palautettua edes tyydyttävälle tasolle. Lukuisat aiemmat hallitukset ovat olleet välinpitämättömiä pienituloisten ja köyhien suomalaisten arkitodellisuudesta. Ei ole ollut väliä esimerkiksi sillä, että pelkän peruskoulun pohjalta ei ole saanut kunnolla töitä 30 vuoteen tai sillä, että jotkut alat kuten matkailu- ja ravintola-ala tarjoavat niille kouluttautuneille niin epävarmat työllisyysnäkymät, että monille nuorille työn vastaanotto ei ole ollut kannattavaa. Myös rakennusalan, lähihoitajien ja lastentarhanopettajien palkat ja työolosuhteet ovat säännöllisiä keskustelunaiheita vähemmän myönteisessä mielessä.</p><p>Toisen asteen koulutuksen uudistus tulee siis tarpeeseen, mutta toivoisin hallitusohjelman ulkopuolelta siihen jatkotoimenpiteinä myös oppimateriaalien teetättämistä avoimilla lisensseillä myöhemmäksi kustannusten säästämiseksi ja peruskoulun laadun parantamista. Peruskoulussa tulisi entistä varhaisemmin varmistaa, että kaikki oppilaat oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan jo muutamien ensimmäisten alakoulun luokkien aikana. Mobiililaitteita, graafisia laskimia ja tietokoneita ei pitäisi tuoda opetukseen ja oppilaiden käytettäviksi ennen kuin muutamat muut perustaidot kuten kerto- ja jakolaskut sujuvat. 1-3. luokkien aikana älypuhelinten ainoa oikea käyttötapa oppituntien aikana on olla sammutettuna.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tätä kirjoittaessa ei ole vielä varmaa, saadaanko Antti Rinteen (sdp) hallitusta muodostettua, koska odotettavissa on vielä esimerkiksi Vasemmistoliiton neuvoa-antava jäsenäänestys. Joka tapauksessa, odotettavissa oleva hallitusohjelma vaikuttaa useisiin edeltäviin hallitusohjelmiin verrattuna varsin rohkealta ja poikkeukselliselta. Säästö- ja leikkauslinjat on heitetty menemään ja mittavia yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten oppivelvollisuuden laajentaminen lukioihin ja ammattikouluihin sekä näiden valtiorahoitteiset oppimateriaalit, aiotaan toteuttaa merkittävin julkisten menojen lisäyksin. Osittain näitä menoja tullaan rahoittamaan veronkiristyksin, valtion omaisuuden myynnein ja lisävelanotolla.

    Ongelmiin tällainen ohjelma ajautuu kesken vaalikauden, mikäli uusien valtion velkojen korot nousevat. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siksi, jos Suomen luottoluokitus heikentyy, joten siksi en voi aivan varauksettomasti suitsuttaa Rinteen hallituksen kaikkia suunniteltuja linjauksia. Toisaalta aiottu ohjelma voi olla myös huippumenestys, mikäli vastoin pelotteluja talous jatkaisi kasvuaan ja työllisyys ja ostovoima paranisivat myös.

    Näen, että nämä linjat ovat osittain Rinteelle ja SDP:lle aiemman kannatuskehityksen valossa pakon sanelemia. Oikeistodemarilinja rapautti SDP:n kannatuksen Jutta Urpilaisen puheenjohtajakauden lopulla kaikkien aikojen pohjamutiin ja kurssia oli pakko kääntää vasemmalle ja perinteisiin työväenasioihin, jotta kannatusta saatiin palautettua edes tyydyttävälle tasolle. Lukuisat aiemmat hallitukset ovat olleet välinpitämättömiä pienituloisten ja köyhien suomalaisten arkitodellisuudesta. Ei ole ollut väliä esimerkiksi sillä, että pelkän peruskoulun pohjalta ei ole saanut kunnolla töitä 30 vuoteen tai sillä, että jotkut alat kuten matkailu- ja ravintola-ala tarjoavat niille kouluttautuneille niin epävarmat työllisyysnäkymät, että monille nuorille työn vastaanotto ei ole ollut kannattavaa. Myös rakennusalan, lähihoitajien ja lastentarhanopettajien palkat ja työolosuhteet ovat säännöllisiä keskustelunaiheita vähemmän myönteisessä mielessä.

    Toisen asteen koulutuksen uudistus tulee siis tarpeeseen, mutta toivoisin hallitusohjelman ulkopuolelta siihen jatkotoimenpiteinä myös oppimateriaalien teetättämistä avoimilla lisensseillä myöhemmäksi kustannusten säästämiseksi ja peruskoulun laadun parantamista. Peruskoulussa tulisi entistä varhaisemmin varmistaa, että kaikki oppilaat oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan jo muutamien ensimmäisten alakoulun luokkien aikana. Mobiililaitteita, graafisia laskimia ja tietokoneita ei pitäisi tuoda opetukseen ja oppilaiden käytettäviksi ennen kuin muutamat muut perustaidot kuten kerto- ja jakolaskut sujuvat. 1-3. luokkien aikana älypuhelinten ainoa oikea käyttötapa oppituntien aikana on olla sammutettuna.

    ]]>
    12 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276818-antti-rinteen-rohkea-hallitusohjelma#comments Antti Rinteen hallitus Maksuton toinen aste Peruskoulu Sosialidemokraatit Sat, 01 Jun 2019 08:41:10 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276818-antti-rinteen-rohkea-hallitusohjelma
    Brexit voisi tuoda punavihreän enemmistön, mutta Eurooppa on tärkeämpi http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276591-brexit-voisi-tuoda-punavihrean-enemmiston-mutta-eurooppa-on-tarkeampi <p>Kukapa olisi suomalaismedian ennakkojuttujen perusteella uskonut, että demarit voittavat eurovaalit Alankomaissa, Espanjassa ja jopa Virossa? Tai että vaalien suuret nousijat ovat liberaalit ja vihreät.</p><p>Vaalituloksen selvittyä sosialidemokraattien kärkiehdokas Frans Timmermans piti järkyttävän asiallisen puheen, jossa hän keskittyi unionin tuleviin tehtäviin ja tarkasteli paikanjakoa pelkästään niiden valossa:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/lAAZsYHglbM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/lAAZsYHglbM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Tottahan on, että kahdella suurimmalla ryhmällä ei enää ole yhteensä enemmistöä. Mutta totta lienee sekin, että punavihreitä saattaisi ruveta houkuttamaan brexitin toteutuminen.</p><p>Mikäli britit, Farage ja muut, tosiaan lähtevät europarlamentista, Suomen uuden hallituskoalition tapaisella yhteistyöllä olisi siellä yllättävän vahva asema. Oli miten oli, Timmermans korosti, että nationalistien kanssa yhteistyötä ei tehdä. Lähtisikö EPP suureen koalitioon ilman Unkarin Fidesziä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kukapa olisi suomalaismedian ennakkojuttujen perusteella uskonut, että demarit voittavat eurovaalit Alankomaissa, Espanjassa ja jopa Virossa? Tai että vaalien suuret nousijat ovat liberaalit ja vihreät.

    Vaalituloksen selvittyä sosialidemokraattien kärkiehdokas Frans Timmermans piti järkyttävän asiallisen puheen, jossa hän keskittyi unionin tuleviin tehtäviin ja tarkasteli paikanjakoa pelkästään niiden valossa:

    https://www.youtube.com/watch?v=lAAZsYHglbM

    Tottahan on, että kahdella suurimmalla ryhmällä ei enää ole yhteensä enemmistöä. Mutta totta lienee sekin, että punavihreitä saattaisi ruveta houkuttamaan brexitin toteutuminen.

    Mikäli britit, Farage ja muut, tosiaan lähtevät europarlamentista, Suomen uuden hallituskoalition tapaisella yhteistyöllä olisi siellä yllättävän vahva asema. Oli miten oli, Timmermans korosti, että nationalistien kanssa yhteistyötä ei tehdä. Lähtisikö EPP suureen koalitioon ilman Unkarin Fidesziä?

    ]]>
    20 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276591-brexit-voisi-tuoda-punavihrean-enemmiston-mutta-eurooppa-on-tarkeampi#comments Europarlamentin vaalit 2019 Frans Timmermans Nationalismi Sosialidemokraatit Viktor Orbán Sun, 26 May 2019 23:47:28 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276591-brexit-voisi-tuoda-punavihrean-enemmiston-mutta-eurooppa-on-tarkeampi
    Suomeen rakennettava tulevalla eduskuntavaalikaudella paljon kerrostaloja http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266786-suomeen-rakennettava-tulevalla-eduskuntavaalikaudella-paljon-kerrostaloja <p>Uusi eduskuntakausi alkaa tänä keväänä 2019. Aion ehdottaa, että Suomeen rakennettaisiin paljon kerrostaloja kattamaan maahanmuuttoa ja kantaväestön tarpeita.</p><p>Valtion tukemana(?) tämä saattaisi aiheuttaa jopa rakennusbuumin. Kerrostalojen ei tarvitse olla luokkaa &quot;asunnon hinta 250 000 e&quot;, vaan ihan 1970-luvun mallitkin käy, jos niitä on rakennusliikkeillä vielä työpöydillä.</p><p>Tällä kaikella varaudutaan tuleviin kansanvaelluksiin ja myös asuntopaineeseen suurissa kaupungeissa.</p><p>SDP eli Sosialidemokraatit voisivat ottaa tästä kopin ja alkaa ajamaan tätä yhdessä valtion ja rakennusliikkeiden kanssa. (Oletan, että SDP on vaalivoittaja, tai vaalivoittajien joukossa).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uusi eduskuntakausi alkaa tänä keväänä 2019. Aion ehdottaa, että Suomeen rakennettaisiin paljon kerrostaloja kattamaan maahanmuuttoa ja kantaväestön tarpeita.

    Valtion tukemana(?) tämä saattaisi aiheuttaa jopa rakennusbuumin. Kerrostalojen ei tarvitse olla luokkaa "asunnon hinta 250 000 e", vaan ihan 1970-luvun mallitkin käy, jos niitä on rakennusliikkeillä vielä työpöydillä.

    Tällä kaikella varaudutaan tuleviin kansanvaelluksiin ja myös asuntopaineeseen suurissa kaupungeissa.

    SDP eli Sosialidemokraatit voisivat ottaa tästä kopin ja alkaa ajamaan tätä yhdessä valtion ja rakennusliikkeiden kanssa. (Oletan, että SDP on vaalivoittaja, tai vaalivoittajien joukossa).

    ]]>
    1 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266786-suomeen-rakennettava-tulevalla-eduskuntavaalikaudella-paljon-kerrostaloja#comments Eduskuntavaalit Maahanmuutto Pakolaiskriisi EU:ssa SDP Sosialidemokraatit Wed, 02 Jan 2019 09:09:54 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266786-suomeen-rakennettava-tulevalla-eduskuntavaalikaudella-paljon-kerrostaloja
    Aki Ruotsalaa esitetään SDP-vetoisen Rauman kaupunkikehitysjohtajaksi http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262869-aki-ruotsalaa-esitetaan-sdp-vetoisen-rauman-kaupunkikehitysjohtajaksi <p>Rauman kaupunkikehitysjohtajan valintaa valmistelevan toimikunnan jäsenet esittävät virkaan valittavaksi Kristillisdemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja Aki Ruotsalaa. Toimikunnan asiantuntijoina olleet kaupunginjohtaja Kari Koski ja konsernipalveluiden toimialajohtaja Sari Salo ovat puolestaan sitä mieltä, että virkaan ei valittaisi ketään hakijoista, mitä kaupunginjohtaja Koski aikoo myös esittää, kun valinnasta päätetään kaupunginhallituksessa ensi maanantaina. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi (sd) aikoo kuitenkin ehdottaa Ruotsalan valintaa virkaan toimikunnan esityksen mukaan.</p><p>Rauman kaupungin johtavien virkamiesten ja poliittisen johdon välille on kehkeytynyt jonkinasteinen kiista täytettävänä olevan kaupunkikehitysjohtajan virasta. Kaupunginjohtaja Koski ja konsernipalveluiden toimialajohtaja Salo katsovat, että kumpikaan henkilöarvioinnissa testatuista henkilöstä, joista siis toinen on Aki Ruotsala, eivät täytä viran täytölle asetettuja ehtoja. Kaupunginjohtaja Kosken mielestä toimikunnan nyt esittämän Ruotsalan valintaan liittyy myös iso maineriski viime kesänä laajasti julkisuudessa olleiden Pori Jazzin toimitusjohtajan valintaan liittyvien tapahtumien johdosta. Kaupunginjohtajan näkemys viran täytöstä perustuu kuitenkin laajempaan kokonaisharkintaan.</p><p>Tilanne on poliittisessa mielessä erittäin mielenkiintoinen, sillä Rauman kaupunginvaltuuston suurin ryhmä on sosialidemokraateilla (18/43).</p><p>Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Leppikorpea (sd) ei valinnasta syntyvä ja tiedossa ollut kohu haittaa. Ruotsalan arvopohja ei ole vaikuttanut toimikunnan tekemään valintaan.</p><p>Aki Ruotsalasta on konservatiivipiireissä kehkeytetty eräänlainen sanan- ja uskonnonvapauden marttyyri. Tämä ei kuitenkaan ihan vastaa todellisuutta, sillä Ruotsalalla on riittänyt vientiä. Kuortaneen kunta valitsi Ruotsalan aiemmin tässä kuussa elinkeinovastaavan virkaan.</p><p>Lähteet:</p><p><a href="https://www.rauma.fi/ajankohtaista/toimikunnan-jasenet-ehdottavat-aki-ruotsalaa-rauman-kaupunkikehitysjohtajaksi/"><u>&rdquo;Toimikunnan jäsenet ehdottavat Aki Ruotsalaa Rauman kaupunkikehitysjohtajaksi&rdquo;. Rauma, 19.10.2018</u></a></p><p><a href="https://www.satakunnankansa.fi/a/201261198"><u>&rdquo;Aki Ruotsalaa esitetään Rauman kaupunkikehitysjohtajaksi, mutta valinnan sijaan näyttää syntyvän outo sotku, jossa vedotaan jo &quot;maineriskiin&quot;&rdquo;. Satakunnan Kansa, 19.10.2018</u></a></p><p><a href="https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/pori-jazzin-uuden-toimitusjohtajan-mukaan-homoseksuaalisuudesta-voi-eheytya-siina-missa-huumeistakin-voi-paasta-irti-en-mina-voi-sita-kyseenalaistaa-200993027"><u>&rdquo;Pori Jazzin uuden toimitusjohtajan mukaan homoseksuaalisuudesta voi eheytyä siinä missä huumeistakin voi päästä irti &ndash; &quot;En minä voi sitä kyseenalaistaa&quot;&rdquo;. Satakunnan Kansa, 6.6.2018</u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rauman kaupunkikehitysjohtajan valintaa valmistelevan toimikunnan jäsenet esittävät virkaan valittavaksi Kristillisdemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja Aki Ruotsalaa. Toimikunnan asiantuntijoina olleet kaupunginjohtaja Kari Koski ja konsernipalveluiden toimialajohtaja Sari Salo ovat puolestaan sitä mieltä, että virkaan ei valittaisi ketään hakijoista, mitä kaupunginjohtaja Koski aikoo myös esittää, kun valinnasta päätetään kaupunginhallituksessa ensi maanantaina. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi (sd) aikoo kuitenkin ehdottaa Ruotsalan valintaa virkaan toimikunnan esityksen mukaan.

    Rauman kaupungin johtavien virkamiesten ja poliittisen johdon välille on kehkeytynyt jonkinasteinen kiista täytettävänä olevan kaupunkikehitysjohtajan virasta. Kaupunginjohtaja Koski ja konsernipalveluiden toimialajohtaja Salo katsovat, että kumpikaan henkilöarvioinnissa testatuista henkilöstä, joista siis toinen on Aki Ruotsala, eivät täytä viran täytölle asetettuja ehtoja. Kaupunginjohtaja Kosken mielestä toimikunnan nyt esittämän Ruotsalan valintaan liittyy myös iso maineriski viime kesänä laajasti julkisuudessa olleiden Pori Jazzin toimitusjohtajan valintaan liittyvien tapahtumien johdosta. Kaupunginjohtajan näkemys viran täytöstä perustuu kuitenkin laajempaan kokonaisharkintaan.

    Tilanne on poliittisessa mielessä erittäin mielenkiintoinen, sillä Rauman kaupunginvaltuuston suurin ryhmä on sosialidemokraateilla (18/43).

    Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Leppikorpea (sd) ei valinnasta syntyvä ja tiedossa ollut kohu haittaa. Ruotsalan arvopohja ei ole vaikuttanut toimikunnan tekemään valintaan.

    Aki Ruotsalasta on konservatiivipiireissä kehkeytetty eräänlainen sanan- ja uskonnonvapauden marttyyri. Tämä ei kuitenkaan ihan vastaa todellisuutta, sillä Ruotsalalla on riittänyt vientiä. Kuortaneen kunta valitsi Ruotsalan aiemmin tässä kuussa elinkeinovastaavan virkaan.

    Lähteet:

    ”Toimikunnan jäsenet ehdottavat Aki Ruotsalaa Rauman kaupunkikehitysjohtajaksi”. Rauma, 19.10.2018

    ”Aki Ruotsalaa esitetään Rauman kaupunkikehitysjohtajaksi, mutta valinnan sijaan näyttää syntyvän outo sotku, jossa vedotaan jo "maineriskiin"”. Satakunnan Kansa, 19.10.2018

    ”Pori Jazzin uuden toimitusjohtajan mukaan homoseksuaalisuudesta voi eheytyä siinä missä huumeistakin voi päästä irti – "En minä voi sitä kyseenalaistaa"”. Satakunnan Kansa, 6.6.2018

    ]]>
    5 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262869-aki-ruotsalaa-esitetaan-sdp-vetoisen-rauman-kaupunkikehitysjohtajaksi#comments Aki Ruotsala Kristillisdemokraatit Rauma Sosialidemokraatit Sat, 20 Oct 2018 18:18:10 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262869-aki-ruotsalaa-esitetaan-sdp-vetoisen-rauman-kaupunkikehitysjohtajaksi
    Miksi Ruotsidemokraattien vaalivoitto suli alle 20 prosenttiin? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260742-miksi-ruotsidemokraattien-vaalivoitto-suli-alle-20-prosenttiin <p><strong><em>Miksi Ruotsidemokraattien vaalivoitto suli alle 20 %:n</em>?</strong></p><p>*</p><p><strong>Gallupit &rdquo;lupasivat&rdquo;</strong> Ruotsin valtiollisissa vaaleissa Ruotsidemokraateille noin 21 &ndash; 16 % ääniosuutta.&nbsp; Lopputulos tämänhetkisten tietojen mukaan on 17,6 %.&nbsp; Oliko kyseessä gallup-harha vai puolueen &rdquo;alisuorittaminen&rdquo; vaiko yksinkertaisesti &rdquo;lässähdys&rdquo;.&nbsp; Muun muassa tällaisia näkemyksiä on esitetty.</p><p>Mitkä tekijät vaikuttivat SD:n tuloksen muotoutumiseen?&nbsp; Tarpeetonta todetakaan, että tämä ei ole tieteellinen selvitys, vaan pika-analyysi, jota saa ja tuleekin täydentää erilaisin näkemyksin ja argumentein.</p><p>*</p><p><strong>Rakenteellisia tekijöitä</strong></p><p><strong>Ruotsin yhteiskunnallinen ilmapiiri</strong>, punavihreä politiikka ja näkyvät kriisitekijät tunnetaan, ja oikeistopopulistiseksi yleisesti määritelty protestimieliala tiedetään.&nbsp; Jännitteet, jotka vaaleissa ovat purkautuneet Ruotsidemokraattien kautta ovat syntyneet pitkän aikavälin kuluessa, ja taustatekijöitä (juurisyitä) on monta, mutta ehkä keskeisimpinä monien ihmisten kokema hylätyksi jääminen, huomiotta jättäminen, tai suorastaan leimaavan tuomitseva ja nurjamielinen suhtautuminen.&nbsp; Tällaista <em>kokemustietoa täydentävät monenlaiset mielikuvat ja metelinöyhtä</em>.&nbsp;</p><p>Arvaamattoman usein protestien lähtökohdat ovat hyvin arkisia, konkreettisia ja henkilökohtaisia, &nbsp;tai omaan lähipiiriin, viiteryhmään tai &rdquo;heimoon&rdquo; kohdistuvia; on syntynyt kokemuselämys että meistä ei välitetä, aina jotkut muut ovat ensisijaisempia suosikkeja ja &rdquo;lemppareita&rdquo;, mutta me syrjässä, sysittynä ja sysimustin värein värjättyjä.</p><p>Tässä pelkistettynä kuvattu yhteiskunnallinen jakolinja ja sen katvepuolelle joutuneiden tosiasialliseen asemaan liittyy konkreettisten ulottuvuuksien ohella paljon ajassa liikkuvaa: kyllästymistä poliittisen elämän kierouteen ja vastenmielisyyteen, privatisoituneen yhteiskunnan pirstotuneisuuteen ja kylmyyteen, moninaisiin kaksoisstandardeihin, narration ja realiteettien huutavaan ristiriitaan, erilaisiin hyväkäs-käytäntöihin ja kuplatuomioistuimiin, lukemattomiin leimautumismalleihin: jotkin asiat vain on tuomittuja ja kirottuja, mutta toiset monesti paljon kovemmat ja julmemmat vain käyvät, niitä pidetään sallittuina ja jopa suotavina.&nbsp;</p><p><strong>Alhaalta katsoen ja sivusta seurattuna yhteiskunta näyttäytyy</strong> epäreiluna vilpillisenä valheellisena rosvomaisena ja viheliäisenä: tällaista tajunnallista aavistusta saati ymmärrystä ja elämyssamaistumista eivät &rdquo;sunnysiden&rdquo; asukkaat ja äänestäjät pysty kokemaan.</p><p>Nämä väljin vedoin hahmotellut tekijät monien muiden ohella ovat jakaneet yhteiskuntaa, eivät kuilunomaisella kartakaikkisuudella, vaan valitusti, eri elämänalueiden ja kokemuspiirien leikkauspinnoin, ikään kuin simultaaniefektein.&nbsp; Kysymys on paljossa siitä, mitkä puolet tästä mosaiikin eriytymisestä nousevat pinnalle enemmän kuin toiset.</p><p>*</p><p><strong>Ruotsidemokraattien &rdquo;jytky&rdquo;</strong> kajasteli horisontissa jo niin pitkään, että kaikki muut puolueet osasivat jo hollata omia linjauksiaan SD:tä kohtaan omiin kannattajakuntiinsa ja tavoitteisiinsa soveltuviksi.&nbsp; Sosialidemokraattien oikaisuliike oli näyttävin ja taatusti falskein.&nbsp; Se oli pitkään maata johtanut, ja se kantoi pitkälle vastuun myös ongelmista maassa.&nbsp; Mutta sopivasti ajoitetut viime vaiheen sadatteluin vahvistetut kommentit (<strong>Löfven</strong>) ja pidempään harjoitettu peesailu maahanmuuttokysymyksissä yhdessä tehokkaan ovensuukampanjoinnin avulla &rdquo;pelasti&rdquo; Sosialidemokraatit pahimmalta löylytykseltä.&nbsp;</p><p>Samalla intensiivinen loppua kohti vauhdittunut vaalityö kaikkien puolueiden toimesta nosti äänestysasteen c 85 prosenttiin, joka tunnetusti suosii vakiintuneita puolueita yhden protestipuolueen kustannuksella. &nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Ruotsidemokraattien ohjelman kapeus ja kärkipoliitikkojen kokemattomuus</strong> (voi myös sanoa, kyvyttömyys) näkyivät liiankin selvästi vaalien loppuvaiheessa. &nbsp;Puoluejohtaja on omalla tavallaan karismaattinen, mutta ei niin värikäs ja vetoava, että saisi erityisempää henkilövetoista hurmosta aikaan, ja kun enkelikuoroihin mahtuu niin monentasoista kandidaattia, ei se voinut olla näkymättä lopputuloksessa.&nbsp; Eikö ehdokaskoulutus ja kykyjenetsintä todellakaan tuottanut tasokkaampaa jälkeä?&nbsp;</p><p><strong>Åkesson</strong>in viimeinen tulistuminen vaalilähetyksessä ja boikotti-ilmoitus valtiollista yleisradioyhtiötä vastaan ei todellakaan purrut siihen aidallaheiluja-joukkoon, jolla oli SD:n äänestäminen vahtoehtona: vaikka ruotsalainen politiikka eräiltä piirteiltään on terävämpää ja myös kovempaa (ylittämätön blokkiraja), sisältyy siihen kuitenkin tiettyä ruotsalaista diskurssimeininkiä.&nbsp;</p><p>Tämä on sinänsä osa <strong>ruotsalaista mysteeriä</strong>: siellähän mitä <em>moninaisemmat boikotit ja muut kampanjat</em>, näkyvimpänä todellakin oikeisto-vasemmisto &ndash;blokkien muodollinen, joskaan ei tosiasiallinen, ylittämättömyys ja Ruotsidemokraattien banni valtiollisissa kuvioissa, mutta toisaalta sitten aivan ikioma ruotsalainen moderointi, jossa sitten taas ei ulosrajauksia ja sulkuja tunneta.&nbsp; Vaikea tähän on sisään päästä suomalaisena, mutta toki meillä itsellämmekin on ulkomaalaisille avautumattomia suomalaisuuksiamme.</p><p>*</p><p><strong>Protestipuolueen loppukirin</strong> tulisi olla hieman toisenlainen kuin esim. sosialidemokraattien.&nbsp; Demareilla on omat verkostonsa, perinteensä, perintöäänestäjänsä ja konstinsa: niiden käyttö on enemmänkin mobilisointikysymys, miten saada &rdquo;omat liikkeelle&rdquo; ja puhumaan/aktivoimaan epävarmoja.</p><p>SD:n osalta toiminta on enemmän hakuammuntaa: viikko ennen vaaleja &rdquo;varmat&rdquo; on jo verkossa, kyse on enemmänkin siitä, miten saada ne kasvottomat ja henkilökohtaisella kampanjoinnilla vaikeasti tavoitettavat &rdquo;aikojat&rdquo; uurnille, joita niitäkin tiedetään olevan. Gallupeissa havaitusti ei enää ollut &rdquo;ujoja&rdquo; kannattajia, eli käsitys jonka mukaan protestoijat eivät kehtaisi ilmaista kantojaan ei enää päde. Pikemminkin projektio pyörii jo toisin päin, kuten Ranskan ja Hollannin vaaleissa nähtiin: monet ilmaisevat protestinsa jo gallupeissa, ja menettävät siinä puhtiaan niin, ettei kannatus kanna äänestyskoppiin saakka.&nbsp; Joko jäädään kotiin tai sitten vääntäydytään äänestyspaikalle ja &rdquo;kuitenkin&rdquo; äänestetään jotain vakiintunutta puoluetta, joko sitä&nbsp; &rdquo;omaa&rdquo;, jota jo gallupeissa on &rdquo;kuritettu&rdquo;, tai sitten jotain toista, mutta ei kuitenkaan protestoijaa, tässä tapauksessa SD:tä.</p><p>SD:n tapaisen räväkän puolueen tulisi esiintyä vaalien finaalivaiheessa siten, että johdonmukaisuus säilyisi, mutta siten ettei se liian rajulla ja kovaksi koettavalla tavalla yrittäisi imuroida uurnille niitä &quot;rajatapauksia&quot;, epävarmoja sympatiseeraajia, joihin ei välttämättä pure (joskus ei lainkaan) se omassa vakitukijoiden piirissä ylläpidettävä retoriikka ja uskonvahvistus valittuine ylilyönteineen.&nbsp; Taitoa vaatii virittää viestintä ja toiminta juuri noin.&nbsp; Eikä protestia kantavan puolueen riveistä saisi viime hetken tulikuumaan mediakattilaan lentää yhtään skandaalia tai edes sellaisen poikasta!</p><p>*</p><p>Huomiotta ei voi myöskään jättää sitä, että Ruotsin parlamentissa on edustettuna (on ollut ja jatkaa edelleen) kahdeksan (8) puoluetta.&nbsp;</p><p>Asetelma oli monessakin mielessä vaalikampanjan loppuvaiheessa selvästi 1 vastaan 7, kun se vaalien välillä näyttäytyi pikemminkin asetelmassa 1 vs 1.&nbsp; Eli Ruotsidemokraatit vastaan Muut.&nbsp; Mutta kun lavalla tai tv-ruudussa olikin kahdeksan keskustelijaa, jäi se erottuva &rdquo;lammas&rdquo; ikään kuin yleisen massan varjoon ja alakynteen.&nbsp;&nbsp;Yksi vastaan seitsemän&nbsp;opponeeraavan, vain sävyissä toisistaan erottuva rintama.&nbsp;</p><p>Epävarmojen suuri osuus korosti tätä efektiä: epävarmoista uskoisin useamman suhteessa päätyneen äänestämään muita kuin Ruotsidemokraatteja.</p><p>*</p><p><strong>Autopalot ja metsäpalot</strong> toimivat johonkin mittaan Ruotsidemokraattien hyväksi, mutta eivät ehkä siinä määrin kuin ennen vaaleja monet ounastelivat.&nbsp; Mutta paljon olennaisempi seikka oli maahantulijoiden määrän asettuminen normaalimpiin uomiin.&nbsp; Tuolla rintamalla vallitsee monistakin tekijöistä johtuen tietynlainen välivaihe, vaikka maahanmuuton liikkeellepanevat työntövoimat, eikäpä juuri vetovoimatekijätkään ole mihinkään muuttuneet.&nbsp; Kaikesta sekavuudesta huolimatta Turkki-sopimus on pitkälti toiminut, Välimerenmaiden satamasulkujen voima on hiljentänyt ja ohjannut Eurooppaan tuloa muualle (Espanja) ja Lähi-Idän sotatilanteiden väliaikainen tila on myös toiminut paineita hiukan tasoittavana tekijänä. Miten vaaleissa olisi käynyt, jos paineet maahantuloon olisivat olleet täydellä voimalla päällä, sitä voimme jäädä vain miettimään.&nbsp; Sekin aika koittaa, ja sitten pelataan jälleen aivan toista peliä.</p><p>*</p><p><strong>Kohtalaisen vähälle huomiolle on jäänyt se, että kun yhteiskuntarauha</strong> järkkyy jonkin epämääräisen rajan yli, ei &rdquo;<em>veneenkeikuttajall</em>e&rdquo; enää löydy yösijaa.&nbsp;</p><p>Myöhemmän tutkimuksen varaan jää selvitellä sitä, toimivatko etelän kaupunkien autojen polttamiset ym.. kohina enemmän &rdquo;vanhan vallan&rdquo; pussiin kuin SD:n?&nbsp; Selvää vastausta tähän eivät gallup-tiedot nähdäkseni anna, joskin hurjimmat spekulaatiot 22-25 prosentin kannatuksesta vaimenivat ajan kuluessa.&nbsp; Oman pippurinsa keitokseen tuovat ne mielipidetiedustelut, joissa ennakoitiin Åkessonin ryhmälle vain noin 16 %:n kannatusta.&nbsp; Niidenkin tuottajina olivat osaavat tutkimuslaitokset, mutta tekivätkö ne vain oikaisukertoimiaan hiukan yli, vai oliko kenttä yksinkertaisesti niin paljon liikkeessä, että välillä kannatus oikeasti oli 16 ja välillä 19.&nbsp; Nythän se asettui kokolailla siihen mediaaniin?</p><p>Hieman samaan tapaan voidaan pohtia, mikä vaikutus oli tosiaan noilla kaikkein korkeimmilla gallup-kannatusluvuilla SD:n menestykseen.&nbsp; Nousihan blokki-kuvion ryydittämänä esiin sinänsä looginen kuva, jossa Åkesson noin 19-20 %:n kannatuksella olisi ollut &ndash; Kokoomusta hitusen suuremman puolueen johtajana &ndash; <em>looginen pääministerikandidaatti</em>. Tällaista näkyä saattoivat jotkin &rdquo;tukistajat&rdquo; kavahtaa ja päätyä sen vuoksi toisenlaiseen äänestyskäyttäytymiseen.</p><p>Siispä: Protestoija saa olla entistä isompi, muttei sentään &rdquo;liian iso&rdquo;.</p><p>*</p><p>Lopuksi toistan kysymyksen, jonka esitin Ruotsin 2014 vaalien jälkeen:</p><p><strong>Voiko 12 % Ruotsin äänestäjistä äänestää väärin?</strong></p><p><strong><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176100-voiko-kansa-aanestaa-vaarin-ruotsissa-781195-vaarinaanestanytta"><strong><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176100-voiko-kansa-aanestaa-vaarin-ruotsissa-781195-vaarinaanestanytta</u></strong></a> </strong></p><p>Nyt kysymys kuuluu:</p><p><strong>Voiko 17 % Ruotsin äänestäjistä äänestää väärin?</strong></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi Ruotsidemokraattien vaalivoitto suli alle 20 %:n?

    *

    Gallupit ”lupasivat” Ruotsin valtiollisissa vaaleissa Ruotsidemokraateille noin 21 – 16 % ääniosuutta.  Lopputulos tämänhetkisten tietojen mukaan on 17,6 %.  Oliko kyseessä gallup-harha vai puolueen ”alisuorittaminen” vaiko yksinkertaisesti ”lässähdys”.  Muun muassa tällaisia näkemyksiä on esitetty.

    Mitkä tekijät vaikuttivat SD:n tuloksen muotoutumiseen?  Tarpeetonta todetakaan, että tämä ei ole tieteellinen selvitys, vaan pika-analyysi, jota saa ja tuleekin täydentää erilaisin näkemyksin ja argumentein.

    *

    Rakenteellisia tekijöitä

    Ruotsin yhteiskunnallinen ilmapiiri, punavihreä politiikka ja näkyvät kriisitekijät tunnetaan, ja oikeistopopulistiseksi yleisesti määritelty protestimieliala tiedetään.  Jännitteet, jotka vaaleissa ovat purkautuneet Ruotsidemokraattien kautta ovat syntyneet pitkän aikavälin kuluessa, ja taustatekijöitä (juurisyitä) on monta, mutta ehkä keskeisimpinä monien ihmisten kokema hylätyksi jääminen, huomiotta jättäminen, tai suorastaan leimaavan tuomitseva ja nurjamielinen suhtautuminen.  Tällaista kokemustietoa täydentävät monenlaiset mielikuvat ja metelinöyhtä

    Arvaamattoman usein protestien lähtökohdat ovat hyvin arkisia, konkreettisia ja henkilökohtaisia,  tai omaan lähipiiriin, viiteryhmään tai ”heimoon” kohdistuvia; on syntynyt kokemuselämys että meistä ei välitetä, aina jotkut muut ovat ensisijaisempia suosikkeja ja ”lemppareita”, mutta me syrjässä, sysittynä ja sysimustin värein värjättyjä.

    Tässä pelkistettynä kuvattu yhteiskunnallinen jakolinja ja sen katvepuolelle joutuneiden tosiasialliseen asemaan liittyy konkreettisten ulottuvuuksien ohella paljon ajassa liikkuvaa: kyllästymistä poliittisen elämän kierouteen ja vastenmielisyyteen, privatisoituneen yhteiskunnan pirstotuneisuuteen ja kylmyyteen, moninaisiin kaksoisstandardeihin, narration ja realiteettien huutavaan ristiriitaan, erilaisiin hyväkäs-käytäntöihin ja kuplatuomioistuimiin, lukemattomiin leimautumismalleihin: jotkin asiat vain on tuomittuja ja kirottuja, mutta toiset monesti paljon kovemmat ja julmemmat vain käyvät, niitä pidetään sallittuina ja jopa suotavina. 

    Alhaalta katsoen ja sivusta seurattuna yhteiskunta näyttäytyy epäreiluna vilpillisenä valheellisena rosvomaisena ja viheliäisenä: tällaista tajunnallista aavistusta saati ymmärrystä ja elämyssamaistumista eivät ”sunnysiden” asukkaat ja äänestäjät pysty kokemaan.

    Nämä väljin vedoin hahmotellut tekijät monien muiden ohella ovat jakaneet yhteiskuntaa, eivät kuilunomaisella kartakaikkisuudella, vaan valitusti, eri elämänalueiden ja kokemuspiirien leikkauspinnoin, ikään kuin simultaaniefektein.  Kysymys on paljossa siitä, mitkä puolet tästä mosaiikin eriytymisestä nousevat pinnalle enemmän kuin toiset.

    *

    Ruotsidemokraattien ”jytky” kajasteli horisontissa jo niin pitkään, että kaikki muut puolueet osasivat jo hollata omia linjauksiaan SD:tä kohtaan omiin kannattajakuntiinsa ja tavoitteisiinsa soveltuviksi.  Sosialidemokraattien oikaisuliike oli näyttävin ja taatusti falskein.  Se oli pitkään maata johtanut, ja se kantoi pitkälle vastuun myös ongelmista maassa.  Mutta sopivasti ajoitetut viime vaiheen sadatteluin vahvistetut kommentit (Löfven) ja pidempään harjoitettu peesailu maahanmuuttokysymyksissä yhdessä tehokkaan ovensuukampanjoinnin avulla ”pelasti” Sosialidemokraatit pahimmalta löylytykseltä. 

    Samalla intensiivinen loppua kohti vauhdittunut vaalityö kaikkien puolueiden toimesta nosti äänestysasteen c 85 prosenttiin, joka tunnetusti suosii vakiintuneita puolueita yhden protestipuolueen kustannuksella.  

    *

    Ruotsidemokraattien ohjelman kapeus ja kärkipoliitikkojen kokemattomuus (voi myös sanoa, kyvyttömyys) näkyivät liiankin selvästi vaalien loppuvaiheessa.  Puoluejohtaja on omalla tavallaan karismaattinen, mutta ei niin värikäs ja vetoava, että saisi erityisempää henkilövetoista hurmosta aikaan, ja kun enkelikuoroihin mahtuu niin monentasoista kandidaattia, ei se voinut olla näkymättä lopputuloksessa.  Eikö ehdokaskoulutus ja kykyjenetsintä todellakaan tuottanut tasokkaampaa jälkeä? 

    Åkessonin viimeinen tulistuminen vaalilähetyksessä ja boikotti-ilmoitus valtiollista yleisradioyhtiötä vastaan ei todellakaan purrut siihen aidallaheiluja-joukkoon, jolla oli SD:n äänestäminen vahtoehtona: vaikka ruotsalainen politiikka eräiltä piirteiltään on terävämpää ja myös kovempaa (ylittämätön blokkiraja), sisältyy siihen kuitenkin tiettyä ruotsalaista diskurssimeininkiä. 

    Tämä on sinänsä osa ruotsalaista mysteeriä: siellähän mitä moninaisemmat boikotit ja muut kampanjat, näkyvimpänä todellakin oikeisto-vasemmisto –blokkien muodollinen, joskaan ei tosiasiallinen, ylittämättömyys ja Ruotsidemokraattien banni valtiollisissa kuvioissa, mutta toisaalta sitten aivan ikioma ruotsalainen moderointi, jossa sitten taas ei ulosrajauksia ja sulkuja tunneta.  Vaikea tähän on sisään päästä suomalaisena, mutta toki meillä itsellämmekin on ulkomaalaisille avautumattomia suomalaisuuksiamme.

    *

    Protestipuolueen loppukirin tulisi olla hieman toisenlainen kuin esim. sosialidemokraattien.  Demareilla on omat verkostonsa, perinteensä, perintöäänestäjänsä ja konstinsa: niiden käyttö on enemmänkin mobilisointikysymys, miten saada ”omat liikkeelle” ja puhumaan/aktivoimaan epävarmoja.

    SD:n osalta toiminta on enemmän hakuammuntaa: viikko ennen vaaleja ”varmat” on jo verkossa, kyse on enemmänkin siitä, miten saada ne kasvottomat ja henkilökohtaisella kampanjoinnilla vaikeasti tavoitettavat ”aikojat” uurnille, joita niitäkin tiedetään olevan. Gallupeissa havaitusti ei enää ollut ”ujoja” kannattajia, eli käsitys jonka mukaan protestoijat eivät kehtaisi ilmaista kantojaan ei enää päde. Pikemminkin projektio pyörii jo toisin päin, kuten Ranskan ja Hollannin vaaleissa nähtiin: monet ilmaisevat protestinsa jo gallupeissa, ja menettävät siinä puhtiaan niin, ettei kannatus kanna äänestyskoppiin saakka.  Joko jäädään kotiin tai sitten vääntäydytään äänestyspaikalle ja ”kuitenkin” äänestetään jotain vakiintunutta puoluetta, joko sitä  ”omaa”, jota jo gallupeissa on ”kuritettu”, tai sitten jotain toista, mutta ei kuitenkaan protestoijaa, tässä tapauksessa SD:tä.

    SD:n tapaisen räväkän puolueen tulisi esiintyä vaalien finaalivaiheessa siten, että johdonmukaisuus säilyisi, mutta siten ettei se liian rajulla ja kovaksi koettavalla tavalla yrittäisi imuroida uurnille niitä "rajatapauksia", epävarmoja sympatiseeraajia, joihin ei välttämättä pure (joskus ei lainkaan) se omassa vakitukijoiden piirissä ylläpidettävä retoriikka ja uskonvahvistus valittuine ylilyönteineen.  Taitoa vaatii virittää viestintä ja toiminta juuri noin.  Eikä protestia kantavan puolueen riveistä saisi viime hetken tulikuumaan mediakattilaan lentää yhtään skandaalia tai edes sellaisen poikasta!

    *

    Huomiotta ei voi myöskään jättää sitä, että Ruotsin parlamentissa on edustettuna (on ollut ja jatkaa edelleen) kahdeksan (8) puoluetta. 

    Asetelma oli monessakin mielessä vaalikampanjan loppuvaiheessa selvästi 1 vastaan 7, kun se vaalien välillä näyttäytyi pikemminkin asetelmassa 1 vs 1.  Eli Ruotsidemokraatit vastaan Muut.  Mutta kun lavalla tai tv-ruudussa olikin kahdeksan keskustelijaa, jäi se erottuva ”lammas” ikään kuin yleisen massan varjoon ja alakynteen.  Yksi vastaan seitsemän opponeeraavan, vain sävyissä toisistaan erottuva rintama. 

    Epävarmojen suuri osuus korosti tätä efektiä: epävarmoista uskoisin useamman suhteessa päätyneen äänestämään muita kuin Ruotsidemokraatteja.

    *

    Autopalot ja metsäpalot toimivat johonkin mittaan Ruotsidemokraattien hyväksi, mutta eivät ehkä siinä määrin kuin ennen vaaleja monet ounastelivat.  Mutta paljon olennaisempi seikka oli maahantulijoiden määrän asettuminen normaalimpiin uomiin.  Tuolla rintamalla vallitsee monistakin tekijöistä johtuen tietynlainen välivaihe, vaikka maahanmuuton liikkeellepanevat työntövoimat, eikäpä juuri vetovoimatekijätkään ole mihinkään muuttuneet.  Kaikesta sekavuudesta huolimatta Turkki-sopimus on pitkälti toiminut, Välimerenmaiden satamasulkujen voima on hiljentänyt ja ohjannut Eurooppaan tuloa muualle (Espanja) ja Lähi-Idän sotatilanteiden väliaikainen tila on myös toiminut paineita hiukan tasoittavana tekijänä. Miten vaaleissa olisi käynyt, jos paineet maahantuloon olisivat olleet täydellä voimalla päällä, sitä voimme jäädä vain miettimään.  Sekin aika koittaa, ja sitten pelataan jälleen aivan toista peliä.

    *

    Kohtalaisen vähälle huomiolle on jäänyt se, että kun yhteiskuntarauha järkkyy jonkin epämääräisen rajan yli, ei ”veneenkeikuttajalle” enää löydy yösijaa. 

    Myöhemmän tutkimuksen varaan jää selvitellä sitä, toimivatko etelän kaupunkien autojen polttamiset ym.. kohina enemmän ”vanhan vallan” pussiin kuin SD:n?  Selvää vastausta tähän eivät gallup-tiedot nähdäkseni anna, joskin hurjimmat spekulaatiot 22-25 prosentin kannatuksesta vaimenivat ajan kuluessa.  Oman pippurinsa keitokseen tuovat ne mielipidetiedustelut, joissa ennakoitiin Åkessonin ryhmälle vain noin 16 %:n kannatusta.  Niidenkin tuottajina olivat osaavat tutkimuslaitokset, mutta tekivätkö ne vain oikaisukertoimiaan hiukan yli, vai oliko kenttä yksinkertaisesti niin paljon liikkeessä, että välillä kannatus oikeasti oli 16 ja välillä 19.  Nythän se asettui kokolailla siihen mediaaniin?

    Hieman samaan tapaan voidaan pohtia, mikä vaikutus oli tosiaan noilla kaikkein korkeimmilla gallup-kannatusluvuilla SD:n menestykseen.  Nousihan blokki-kuvion ryydittämänä esiin sinänsä looginen kuva, jossa Åkesson noin 19-20 %:n kannatuksella olisi ollut – Kokoomusta hitusen suuremman puolueen johtajana – looginen pääministerikandidaatti. Tällaista näkyä saattoivat jotkin ”tukistajat” kavahtaa ja päätyä sen vuoksi toisenlaiseen äänestyskäyttäytymiseen.

    Siispä: Protestoija saa olla entistä isompi, muttei sentään ”liian iso”.

    *

    Lopuksi toistan kysymyksen, jonka esitin Ruotsin 2014 vaalien jälkeen:

    Voiko 12 % Ruotsin äänestäjistä äänestää väärin?

    http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176100-voiko-kansa-aanestaa-vaarin-ruotsissa-781195-vaarinaanestanytta

    Nyt kysymys kuuluu:

    Voiko 17 % Ruotsin äänestäjistä äänestää väärin?

    *

    ]]>
    34 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260742-miksi-ruotsidemokraattien-vaalivoitto-suli-alle-20-prosenttiin#comments Blokkipolitiikka Jimmie Åkesson Ruotsidemokraatit Ruotsin vaalit 2018 Sosialidemokraatit Mon, 10 Sep 2018 08:26:42 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260742-miksi-ruotsidemokraattien-vaalivoitto-suli-alle-20-prosenttiin
    Ruotsin vaalit: mullistuksesta lässähdys http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260726-ruotsin-vaalit-mullistuksesta-lassahdys <p>Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n viimeisin vaaliennuste lupaili monessa suhteessa mullistuksen vaaleja länsinaapuriin mutta tuloksena oli lähinnä lässähdys.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Ennuste&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Tulos</p><p><strong>Punavihreäblokki</strong></p><p>Sosialidemokraatit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 24,9%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 28,4%</p><p>Vasemmistopuolue &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 10,0%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 7,9%</p><p>Ympäristöpuolue&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 5,0%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 4,3%</p><p><strong>Porvariallianssi</strong></p><p>Maltillinen Kokoomus &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 17,7%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 19,8%</p><p>Keskustapuolue &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 8,6%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 8,6%</p><p>Liberaalit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 6,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 5,5%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Kristillisdemokraatit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 5,7%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 6,4%</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsidemokraatit &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 19,1%&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 17,6%</p><p>Pitkässä perspektiivissä sosialidemokraattien tulos on historiallisen huono. Ainoastaan vuoden 1911 vaaleissa sosialidemokraatit ovat alittaneet 30%kannatuksen ja nyt puolueen kannatus laski niukasti vuoden 1911 tuloksen (28,5%) alle. Lyhyellä perspektiivillä sosialidemokraattien 28,4%kannatusta (laskua 2,8) voidaan pitää torjuntavoittona ja puolueen säilymistä suurimpana puolueena sinällään vaalivoittona.</p><p>Maltillinen Kokoomus päihitti selkeästi gallupit mutta puolue on tehnyt historiaa melkein puolittamalla kannatuksensa vain kahdeksassa vuodessa. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa puolue saavutti 30,1%kannatuksen ja nyt kannatus jäi alle 20%:n (laskua 3,5). Puolue kuitenkin onnistui säilyttämään asemansa toiseksi suurimpana puolueena.</p><p>Ennusteeseen verrattuna Ruotsidemokraatit olivat vaalien alisuoriutujia. 4,7% kannatuksenkasvu on erinomainen mutta selkeästi alhaisempi kuin vuoden 2014 parlamenttivaaleissa (7,2). Puolue säilyi kolmanneksi suurimpana puolueena eikä onnistunut kiilaamaan Maltillisen Kokoomuksen edelle, jytky jäi saavuttamatta. &nbsp;Länsinaapurin vaaleissa&nbsp; vahvistui käsitys siitä, että gallupeissa oikeistopopulistien kannatus arvioidaan järjestelmällisesti liian suureksi. Sama on toistunut Ranskan ja Alankomaiden vaaleissa. Selkeästi argumentit, että kansalaiset&nbsp; eivät kehtaa vastata gallupeihin totuudenmukaisesti eli kertoa äänestävästi populistipuoluetta, on puhdasta hölynpölyä.</p><p>Pienpuolueiden osalta selkeisiin voittajiin voidaan laskea Liberaalit ja Keskustapuolue, jälkimmäisen vahvasta kannatuksesta on yksinomaan kiittämineen puolueen puheenjohtaja Annie Lööfin suoritusta vaalikampanjassa. Ympäristöpuolue voi pitää suoristustaan vaalivoittona, sillä vaikka kannatus laski&nbsp; merkittävästi niin puolue ylittää 4% äänikynnyksen ja säilyy valtiopäivillä.</p><p>Ruotsin Ympäristöpuolueen romahdus näyttää olevan osa yleiseurooppalaista trendiä, jossa pelkästään ympäristökysymysten pohjalta syntyneet puolueet ovat menettäneet tenhonsa. Aikaisemmin vihreiden otaksuttiin korvaavaan sosialidemokraatit&nbsp; yhteiskuntia uudistavina voimina mutta toisin kävi. Nykyisin suurin osa perinteisistä puolueista on ottanut ympäristökysymykset ja ilmastonmuutoksen vakavasti, joten erillisten ympäristöpuolueiden tarpeellisuus on vähentynyt merkittävästi.</p><p><strong>Ruotsin historian vaikeimmat hallitusneuvottelut.</strong></p><p>Vaalitulos ennakoi todella vaikeita hallitusneuvotteluita. Nyt blokkien kannatus on paikoissa mitattuna 144-143 sosialidemokraattien johtaman blokin eduksi Ruotsidemokraattien kannatuksen ollessa 62 paikkaa, prosentuaalisesti blokkien kannatukset ovat todella tasan 40,6%-40,3%, Ruotsidemokraatit 17,7%. Kummallakin blokilla on yhtä paljon tai vähän valtaa vaatia itselleen hallitusvastuuta.</p><p>Vaalitulos saattaa johtaa blokkipolitiikan murtumiseen Ruotsissa. Mikäli Maltillisten puheenjohtaja pitää kiinni lausunnostaan, että pääministeriys kuuluu porvariallianssille, niin enemmistöä ei ole mahdollista saavuttaa ilman Ruotsidemokraatteja. Heidän ottamisensa mukaan porvarihallitukseen johtaisi todennäköisesti Keskustapuolueen ja Liberaalien siirtymiseen syrjään porvariyhteistyöstä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Punavihreänblokin näkökulmasta Lööfiin johtama Keskustapuolue voisi&nbsp; olla sopiva kumppani tulevaan hallitukseen. Ainakin vaalipuheiden perusteella olisi mahdollista saavuttaa kompromissiratkaisu hallitusyhteistyöstä Ruotsidemokraattien pakottamana. Keskustapuolue vahvistaisi punavihreiden hallituspohjaa ja heikentäisi SD:n mahdollisuuksia saavuttaa vaa&#39;ankieliasema valtiopäivillä.</p><p>Vaalituloksen kommentoinnissa on myös heitetty ilmoille sateenkaarihallitus, jollainen oli Suomessa Paavo Lipposen johdolla 1995-2003. Mahdollisia kokoonpanoja olisi S+M+C+MP tai S+M+C+L+MP. Sateenkaarihallitus kuitenkin edellyttäisi merkittäviä kompromisseja vaalitavoitteista ja olisi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta erittäin ongelmallista. Nyt merkittävä osa ruotsalaisista on antanut äänensä puolueille sillä oletuksella, että hallitus tulee olemaan joko punavihreä tai porvari. Minkäänlaisesta sateenkaarihallituksesta ei ole ollut vaalikeskusteluissa puhetta.</p><p>Oli hallitusyhdistelmä sitten mikä tahansa niin keskiössä tulee olemaan kysymys Ruotsidemokraattien asemasta. Puolueen kasvu viimeisten vaalien aikana osoittaa siitä tulleen keskeinen osa länsinaapuriin politiikkaa. Siksi onki toivottavaa etteivät perinteiset puolueet pyri vaientamaan Ruotsidemokraatteja työntämällä heitä syrjään valtiopäivillä. Viidennes ruotsalaisista on antanut heille demokraattisissa vaaleissa tukensa ja tätä tulee nyt vain kunnioittaa. Demokratiassa kun on mahdollista, että osa kansasta äänestää enemmistön näkökulmasta väärin. Pyrkimys työntää Ruotsidemokraatit paitsioon ainoastaan kasvattaa heidän suosiotaan ja seuraavissa vaaleissa puolueen muodostama ongelma poliittiselle järjestelmälle saattaa paisua liian suureksi. Valta ja vastaa ovat myös parhaimmat keinot populistien romahduttamiseksi. Kun tarjolla on vain retoriikkaa eikä realistisia keinoja niin kannatus sulaa nopeasti. Tästä on näyttöä Suomessa niin SMP:n kuin Perussuomalaisten tapauksissa.</p><p>P.S.</p><p>Parlamenttivaalien yhteydessä järjestettiin myös&nbsp; maakunta- ja kuntavaalit. Pikaisella tarkastelulla Ruotsin 20 maakunnassa vaalitulos noudatteli valtakunnallista kannatusta. Sosialidemokraatit saavuttivat suurimman puolueen aseman 18:sta ja toiseksi suurimman kahdessa maakunnassa, Maltillinen Kokoomus oli suurin yhdessä ja toiseksi suurin 13:sta maakunnassa. Ruotsidemokraattien kohtalona oli olla myös maakunnissa kolmanneksi suurin puolue, mutta vain 12:sta maakunnassa. Mielenkiintoisin huomio on, että mitä pohjoisempiin maakuntiin siirrytään niin sitä heikompaa on Ruotsidemokraattien maakunnallinen kannatus.</p><p>P.S.S.</p><p>Vaalien pohjanoteerauksen saavutti suuresti arvostamani Yleisradio. Areenan lähetys pohjattiin pelkästään ovensuukyselyihin, niitä kommentoitiin näyttelijöiden ja bloggareiden toimesta ja koko lähetys päätettiin siinä vaiheessa kun ensimmäisiä varsinaisia tuloksia alkoi tulla. Käsittämätöntä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n viimeisin vaaliennuste lupaili monessa suhteessa mullistuksen vaaleja länsinaapuriin mutta tuloksena oli lähinnä lässähdys.

                                                              Ennuste            Tulos

    Punavihreäblokki

    Sosialidemokraatit                     24,9%                 28,4%

    Vasemmistopuolue                  10,0%                 7,9%

    Ympäristöpuolue                       5,0%                  4,3%

    Porvariallianssi

    Maltillinen Kokoomus              17,7%                 19,8%

    Keskustapuolue                         8,6%                   8,6%

    Liberaalit                                        6,5%                   5,5%                  

    Kristillisdemokraatit                  5,7%                   6,4%

     

    Ruotsidemokraatit                    19,1%                 17,6%

    Pitkässä perspektiivissä sosialidemokraattien tulos on historiallisen huono. Ainoastaan vuoden 1911 vaaleissa sosialidemokraatit ovat alittaneet 30%kannatuksen ja nyt puolueen kannatus laski niukasti vuoden 1911 tuloksen (28,5%) alle. Lyhyellä perspektiivillä sosialidemokraattien 28,4%kannatusta (laskua 2,8) voidaan pitää torjuntavoittona ja puolueen säilymistä suurimpana puolueena sinällään vaalivoittona.

    Maltillinen Kokoomus päihitti selkeästi gallupit mutta puolue on tehnyt historiaa melkein puolittamalla kannatuksensa vain kahdeksassa vuodessa. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa puolue saavutti 30,1%kannatuksen ja nyt kannatus jäi alle 20%:n (laskua 3,5). Puolue kuitenkin onnistui säilyttämään asemansa toiseksi suurimpana puolueena.

    Ennusteeseen verrattuna Ruotsidemokraatit olivat vaalien alisuoriutujia. 4,7% kannatuksenkasvu on erinomainen mutta selkeästi alhaisempi kuin vuoden 2014 parlamenttivaaleissa (7,2). Puolue säilyi kolmanneksi suurimpana puolueena eikä onnistunut kiilaamaan Maltillisen Kokoomuksen edelle, jytky jäi saavuttamatta.  Länsinaapurin vaaleissa  vahvistui käsitys siitä, että gallupeissa oikeistopopulistien kannatus arvioidaan järjestelmällisesti liian suureksi. Sama on toistunut Ranskan ja Alankomaiden vaaleissa. Selkeästi argumentit, että kansalaiset  eivät kehtaa vastata gallupeihin totuudenmukaisesti eli kertoa äänestävästi populistipuoluetta, on puhdasta hölynpölyä.

    Pienpuolueiden osalta selkeisiin voittajiin voidaan laskea Liberaalit ja Keskustapuolue, jälkimmäisen vahvasta kannatuksesta on yksinomaan kiittämineen puolueen puheenjohtaja Annie Lööfin suoritusta vaalikampanjassa. Ympäristöpuolue voi pitää suoristustaan vaalivoittona, sillä vaikka kannatus laski  merkittävästi niin puolue ylittää 4% äänikynnyksen ja säilyy valtiopäivillä.

    Ruotsin Ympäristöpuolueen romahdus näyttää olevan osa yleiseurooppalaista trendiä, jossa pelkästään ympäristökysymysten pohjalta syntyneet puolueet ovat menettäneet tenhonsa. Aikaisemmin vihreiden otaksuttiin korvaavaan sosialidemokraatit  yhteiskuntia uudistavina voimina mutta toisin kävi. Nykyisin suurin osa perinteisistä puolueista on ottanut ympäristökysymykset ja ilmastonmuutoksen vakavasti, joten erillisten ympäristöpuolueiden tarpeellisuus on vähentynyt merkittävästi.

    Ruotsin historian vaikeimmat hallitusneuvottelut.

    Vaalitulos ennakoi todella vaikeita hallitusneuvotteluita. Nyt blokkien kannatus on paikoissa mitattuna 144-143 sosialidemokraattien johtaman blokin eduksi Ruotsidemokraattien kannatuksen ollessa 62 paikkaa, prosentuaalisesti blokkien kannatukset ovat todella tasan 40,6%-40,3%, Ruotsidemokraatit 17,7%. Kummallakin blokilla on yhtä paljon tai vähän valtaa vaatia itselleen hallitusvastuuta.

    Vaalitulos saattaa johtaa blokkipolitiikan murtumiseen Ruotsissa. Mikäli Maltillisten puheenjohtaja pitää kiinni lausunnostaan, että pääministeriys kuuluu porvariallianssille, niin enemmistöä ei ole mahdollista saavuttaa ilman Ruotsidemokraatteja. Heidän ottamisensa mukaan porvarihallitukseen johtaisi todennäköisesti Keskustapuolueen ja Liberaalien siirtymiseen syrjään porvariyhteistyöstä.  

    Punavihreänblokin näkökulmasta Lööfiin johtama Keskustapuolue voisi  olla sopiva kumppani tulevaan hallitukseen. Ainakin vaalipuheiden perusteella olisi mahdollista saavuttaa kompromissiratkaisu hallitusyhteistyöstä Ruotsidemokraattien pakottamana. Keskustapuolue vahvistaisi punavihreiden hallituspohjaa ja heikentäisi SD:n mahdollisuuksia saavuttaa vaa'ankieliasema valtiopäivillä.

    Vaalituloksen kommentoinnissa on myös heitetty ilmoille sateenkaarihallitus, jollainen oli Suomessa Paavo Lipposen johdolla 1995-2003. Mahdollisia kokoonpanoja olisi S+M+C+MP tai S+M+C+L+MP. Sateenkaarihallitus kuitenkin edellyttäisi merkittäviä kompromisseja vaalitavoitteista ja olisi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta erittäin ongelmallista. Nyt merkittävä osa ruotsalaisista on antanut äänensä puolueille sillä oletuksella, että hallitus tulee olemaan joko punavihreä tai porvari. Minkäänlaisesta sateenkaarihallituksesta ei ole ollut vaalikeskusteluissa puhetta.

    Oli hallitusyhdistelmä sitten mikä tahansa niin keskiössä tulee olemaan kysymys Ruotsidemokraattien asemasta. Puolueen kasvu viimeisten vaalien aikana osoittaa siitä tulleen keskeinen osa länsinaapuriin politiikkaa. Siksi onki toivottavaa etteivät perinteiset puolueet pyri vaientamaan Ruotsidemokraatteja työntämällä heitä syrjään valtiopäivillä. Viidennes ruotsalaisista on antanut heille demokraattisissa vaaleissa tukensa ja tätä tulee nyt vain kunnioittaa. Demokratiassa kun on mahdollista, että osa kansasta äänestää enemmistön näkökulmasta väärin. Pyrkimys työntää Ruotsidemokraatit paitsioon ainoastaan kasvattaa heidän suosiotaan ja seuraavissa vaaleissa puolueen muodostama ongelma poliittiselle järjestelmälle saattaa paisua liian suureksi. Valta ja vastaa ovat myös parhaimmat keinot populistien romahduttamiseksi. Kun tarjolla on vain retoriikkaa eikä realistisia keinoja niin kannatus sulaa nopeasti. Tästä on näyttöä Suomessa niin SMP:n kuin Perussuomalaisten tapauksissa.

    P.S.

    Parlamenttivaalien yhteydessä järjestettiin myös  maakunta- ja kuntavaalit. Pikaisella tarkastelulla Ruotsin 20 maakunnassa vaalitulos noudatteli valtakunnallista kannatusta. Sosialidemokraatit saavuttivat suurimman puolueen aseman 18:sta ja toiseksi suurimman kahdessa maakunnassa, Maltillinen Kokoomus oli suurin yhdessä ja toiseksi suurin 13:sta maakunnassa. Ruotsidemokraattien kohtalona oli olla myös maakunnissa kolmanneksi suurin puolue, mutta vain 12:sta maakunnassa. Mielenkiintoisin huomio on, että mitä pohjoisempiin maakuntiin siirrytään niin sitä heikompaa on Ruotsidemokraattien maakunnallinen kannatus.

    P.S.S.

    Vaalien pohjanoteerauksen saavutti suuresti arvostamani Yleisradio. Areenan lähetys pohjattiin pelkästään ovensuukyselyihin, niitä kommentoitiin näyttelijöiden ja bloggareiden toimesta ja koko lähetys päätettiin siinä vaiheessa kun ensimmäisiä varsinaisia tuloksia alkoi tulla. Käsittämätöntä. 

    ]]>
    5 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260726-ruotsin-vaalit-mullistuksesta-lassahdys#comments Maahanmuutto Populismi Ruotsidemokraatit Ruotsin vaalit 2018 Sosialidemokraatit Sun, 09 Sep 2018 22:52:55 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260726-ruotsin-vaalit-mullistuksesta-lassahdys
    Mihin suomalainen hyvinvointivaltio oikeastaan perustuu? http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251258-mihin-suomalainen-hyvinvointivaltio-oikeastaan-perustuu <p>Vasemmistopuolueet, erityisesti demarit ovat pyrkineet omimaan itselleen kunniaa suomalaisesta hyvinvointivaltiosta. Aina jostain torppariuudistuksesta kansaneläkkeeseen asti. Tai tämä ainakin on se mielikuva, että nimenomaan vasemmistopuolueet olisivat hyvinvointivaltion luoneet.</p><p>Kuitenkin hyvinvointivaltio perustuu paljon vanhempaan aikaan. Se, että kaikki kansalaiset ovat siististi listattuna tietojärjestelmiin, perustuu muinaisiin &ldquo;kirkon kirjoihin&rdquo;, kirkon harjoittamaan väestökirjanpitoon. Samoin sosiaaliturva pohjautuu kirkon aloittamaan köyhäinhoitoon.</p><p>Ja jos vielä oikeallisempia ollaan, niin koko suomalainen yhteiskuntamme pohjautuu luterilaiseen työmoraaliin; siis siihen, että mies tai nainen on sovittuna aikana työpaikalla työkuntoisena. Ja siihen, että ihmiset elävät siivosti, lähimmäistään rakastaen.</p><p>Tähän kaikki mielestäni pohjautuu, vielä enemmän kuin vasemmistopuolueiden oletettuun tai todelliseen työhön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistopuolueet, erityisesti demarit ovat pyrkineet omimaan itselleen kunniaa suomalaisesta hyvinvointivaltiosta. Aina jostain torppariuudistuksesta kansaneläkkeeseen asti. Tai tämä ainakin on se mielikuva, että nimenomaan vasemmistopuolueet olisivat hyvinvointivaltion luoneet.

    Kuitenkin hyvinvointivaltio perustuu paljon vanhempaan aikaan. Se, että kaikki kansalaiset ovat siististi listattuna tietojärjestelmiin, perustuu muinaisiin “kirkon kirjoihin”, kirkon harjoittamaan väestökirjanpitoon. Samoin sosiaaliturva pohjautuu kirkon aloittamaan köyhäinhoitoon.

    Ja jos vielä oikeallisempia ollaan, niin koko suomalainen yhteiskuntamme pohjautuu luterilaiseen työmoraaliin; siis siihen, että mies tai nainen on sovittuna aikana työpaikalla työkuntoisena. Ja siihen, että ihmiset elävät siivosti, lähimmäistään rakastaen.

    Tähän kaikki mielestäni pohjautuu, vielä enemmän kuin vasemmistopuolueiden oletettuun tai todelliseen työhön.

    ]]>
    22 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251258-mihin-suomalainen-hyvinvointivaltio-oikeastaan-perustuu#comments Hyvinvointivaltio Kirkko SDP Sosialidemokraatit Vasemmistopuolueet Thu, 22 Feb 2018 12:36:56 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251258-mihin-suomalainen-hyvinvointivaltio-oikeastaan-perustuu
    Ilmari Kiannon “Punainen viiva” – varoitus sosialismista http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251009-ilmari-kiannon-punainen-viiva-varoitus-sosialismista <p>Katsoin jokin aika sitten vanhan kotimaisen elokuvan &ldquo;Punainen viiva&rdquo; (osia siitä), joka perustuu Ilmari Kiannon romaaniin. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuaikoihin, ja kuvaa sosialismiin kallellaan olevan (kainuulaisen) köyhälistöperheen elämää.</p><p>Elokuvassa perheen isä taivastelee kirkonmiesten varoituksia siitä, miten ei kannattaisi äänestää SDP:tä vuoden 1907 eduskuntavaaleissa. Varoituksista huolimatta perheen isä ja äiti vetävät äänestysplakaattiin viivan Sosiaalidemokraattien kohdalle.</p><p>Myöhemmin käy niin, että perheen kolme poikaa kuolevat lavantautiin ja lopulta perheen isän surmaa karhu.</p><p>Vähän samalla tapaa on käynyt tänäpäivänä mm. Venezuelassa. Siellä ihmiset todella äänestivät sosialisteja. Nyt lopputulos on se, että maassa kärsitään ruoka- ja lääkepulasta, rikollisuudesta ja väkivaltaisuuksista.</p><p>Kiannosta itsestään voidaan olla montaa mieltä, mutta hänen teoksissaan on pointtinsa. Kuka varoittaisi meitä sosialismista tänäpäivänä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katsoin jokin aika sitten vanhan kotimaisen elokuvan “Punainen viiva” (osia siitä), joka perustuu Ilmari Kiannon romaaniin. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuaikoihin, ja kuvaa sosialismiin kallellaan olevan (kainuulaisen) köyhälistöperheen elämää.

    Elokuvassa perheen isä taivastelee kirkonmiesten varoituksia siitä, miten ei kannattaisi äänestää SDP:tä vuoden 1907 eduskuntavaaleissa. Varoituksista huolimatta perheen isä ja äiti vetävät äänestysplakaattiin viivan Sosiaalidemokraattien kohdalle.

    Myöhemmin käy niin, että perheen kolme poikaa kuolevat lavantautiin ja lopulta perheen isän surmaa karhu.

    Vähän samalla tapaa on käynyt tänäpäivänä mm. Venezuelassa. Siellä ihmiset todella äänestivät sosialisteja. Nyt lopputulos on se, että maassa kärsitään ruoka- ja lääkepulasta, rikollisuudesta ja väkivaltaisuuksista.

    Kiannosta itsestään voidaan olla montaa mieltä, mutta hänen teoksissaan on pointtinsa. Kuka varoittaisi meitä sosialismista tänäpäivänä?

    ]]>
    31 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251009-ilmari-kiannon-punainen-viiva-varoitus-sosialismista#comments Ilmari Kianto Punainen viiva Sosialidemokraatit Sosialismi Fri, 16 Feb 2018 06:45:03 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251009-ilmari-kiannon-punainen-viiva-varoitus-sosialismista
    Avoimen yliopiston väylä tuo lukukausimaksut saranapuolelta sisään http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245508-avoimen-yliopiston-vayla-tuo-lukukausimaksut-saranapuolelta-sisaan <p>Runsas kuukausi sitten kirjoitin tällä palstalla, <a href="http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243323-yliopistojen-paasykokeiden-poisto-johtaisi-lukukausimaksujen-kayttoonottoon" target="_blank">kuinka yliopistojen pääsykokeiden poisto johtaisi lukukausimaksujen käyttöönottoon</a>. Sittemmin professori Matti Virén tapansa mukaan muisti esittää <a href="http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244770-kun-on-liikaa-rahaa" target="_blank">lukukausimaksuja puoltavan puheenvuoron</a> myös tällä samalla palstalla, kirjoituksen ollessa sen verran suorasukainen, että epäselvyyksiä tarkoitusperistä ei jäänyt.</p><p>Nyt on osoittautunut, että epäilykseni pääsykokeiden poistohankkeen ja lukukausimaksujen kytköksestä on tulossa todeksi eräässä nykyhallituksen hankkeessa, joskin kiertelevin termein ja hyvin salakavalasti. Tämän päivän Helsingin Sanomat julkaisi ison (mahdollisesti maksumuurin takana olevan) artikkelin, jonka mukaan &quot;<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/03112017/art-2000005434681.html" target="_blank">avoimesta yliopistosta halutaan tehdä valtaväylä tutkinto-opiskelijaksi</a>&quot;. Vaikka artikkeli ei mainitse itse L-sanaa suoraan kertaakaan, kyseessä on kuitenkin varsin selkeä lukukausimaksuhanke kun ajatuksella lukee. Toisin kuin pääsykokeet, <em>avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia</em> ja mikään ei estä näitä maksuja kohoamasta nykyiseltä tasoltaan huomattavastikin, jos avoimen yliopiston opinnot alkavat saada enemmän merkitystä tutkinto-opiskelijaksi sisään pääsemiseksi. <em>On myös mahdollista, että järjestelmä voi degeneroitua sellaiseksi, että yhtä useampi opiskelija suorittaa koko tutkinnon, ehkä poislukien yksittäisen muutaman opintopisteen kurssin tai gradunsa, maksullisessa järjestelmässä</em> ja tulee loppupuolella vain muodon vuoksi hyväksytyksi verorahoitteiseen opiskeluun oikeutetuksi tutkinto-opiskelijaksi, jotta paperit saataisiin ulos &quot;siististi&quot;. Tutkinto-opiskelijoiden ja avoimen yliopiston opiskelijoiden taloudellisen aseman eroa kasvattaa myös se, että vain tutkinto-opiskelijat ovat oikeutettuja opintorahaan ja opintolainan valtiontakaukseen.</p><p>Pääsykokeiden kautta oleva sisäänpääsyväylä verorahoitteisiin tutkinto-opintoihin tulee jatkossakin säilyttää ilman mitään kikkailuja toisten tutkintojenkaan maksullisuudesta! Mikäli avoimen yliopiston väylää käytetään, tulee tarjota mahdollisuus samantapaisiin MOOC-verkkokursseihin kuin esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyopin laitoksella on käytössä ja näiden tulee olla suoritettavissa verorahoitteisesti. Toivon, että sosialidemokraatit kiinnittävät laajemminkin huomiota tähän hallituksen yliopistojen hakujärjestelmän uudistushankkeeseen sen lieveilmiöiden torjumiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Runsas kuukausi sitten kirjoitin tällä palstalla, kuinka yliopistojen pääsykokeiden poisto johtaisi lukukausimaksujen käyttöönottoon. Sittemmin professori Matti Virén tapansa mukaan muisti esittää lukukausimaksuja puoltavan puheenvuoron myös tällä samalla palstalla, kirjoituksen ollessa sen verran suorasukainen, että epäselvyyksiä tarkoitusperistä ei jäänyt.

    Nyt on osoittautunut, että epäilykseni pääsykokeiden poistohankkeen ja lukukausimaksujen kytköksestä on tulossa todeksi eräässä nykyhallituksen hankkeessa, joskin kiertelevin termein ja hyvin salakavalasti. Tämän päivän Helsingin Sanomat julkaisi ison (mahdollisesti maksumuurin takana olevan) artikkelin, jonka mukaan "avoimesta yliopistosta halutaan tehdä valtaväylä tutkinto-opiskelijaksi". Vaikka artikkeli ei mainitse itse L-sanaa suoraan kertaakaan, kyseessä on kuitenkin varsin selkeä lukukausimaksuhanke kun ajatuksella lukee. Toisin kuin pääsykokeet, avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia ja mikään ei estä näitä maksuja kohoamasta nykyiseltä tasoltaan huomattavastikin, jos avoimen yliopiston opinnot alkavat saada enemmän merkitystä tutkinto-opiskelijaksi sisään pääsemiseksi. On myös mahdollista, että järjestelmä voi degeneroitua sellaiseksi, että yhtä useampi opiskelija suorittaa koko tutkinnon, ehkä poislukien yksittäisen muutaman opintopisteen kurssin tai gradunsa, maksullisessa järjestelmässä ja tulee loppupuolella vain muodon vuoksi hyväksytyksi verorahoitteiseen opiskeluun oikeutetuksi tutkinto-opiskelijaksi, jotta paperit saataisiin ulos "siististi". Tutkinto-opiskelijoiden ja avoimen yliopiston opiskelijoiden taloudellisen aseman eroa kasvattaa myös se, että vain tutkinto-opiskelijat ovat oikeutettuja opintorahaan ja opintolainan valtiontakaukseen.

    Pääsykokeiden kautta oleva sisäänpääsyväylä verorahoitteisiin tutkinto-opintoihin tulee jatkossakin säilyttää ilman mitään kikkailuja toisten tutkintojenkaan maksullisuudesta! Mikäli avoimen yliopiston väylää käytetään, tulee tarjota mahdollisuus samantapaisiin MOOC-verkkokursseihin kuin esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyopin laitoksella on käytössä ja näiden tulee olla suoritettavissa verorahoitteisesti. Toivon, että sosialidemokraatit kiinnittävät laajemminkin huomiota tähän hallituksen yliopistojen hakujärjestelmän uudistushankkeeseen sen lieveilmiöiden torjumiseksi.

    ]]>
    1 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245508-avoimen-yliopiston-vayla-tuo-lukukausimaksut-saranapuolelta-sisaan#comments Koulutus Lukukausimaksut Pääsykokeet Sosialidemokraatit Yliopistot Fri, 03 Nov 2017 19:58:46 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245508-avoimen-yliopiston-vayla-tuo-lukukausimaksut-saranapuolelta-sisaan
    Sosialidemokraateille tärkeä syyskausi http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242637-sosialidemokraateille-tarkea-syyskausi <p>Galluptulokset ovat näyttäneet runsaan kuukauden ajan opposition henkisen johtajuuden siirtyneen Vihreille sekä sen, että Kokoomus on kyennyt hallitusasemastaan huolimatta pitämään kiinni kannatuksestaan, todennäköisesti siksi, että se on saamassa tai saanut tarpeeksi omille kannattajilleen tärkeitä lakihankkeita läpi. Mikä siis vastaavasti on voinut mennä sosialidemokraateilta pieleen?</p><p>Sosialidemokraattisen puolueen kannatus kävi nykyisen eduskuntakauden alkupuolella niin korkealla, että puolueella oli jonkin aikaa suosituimman puolueen asema. Tämä kannatuksellinen kultakausi ajoittui työmarkkinamyllerryksen aikoihin, jolloin Sipilän hallitus uhkaili pakkolaeilla ja työmarkkinajärjestöt joutuivat solmimaan kilpailukykysopimuksen. Kannatus tuli sosialidemokraateille siitä, että se osasi tilannetta hyväksikäyttäen toimia omalla mukavuusalueellaan eli työväenpuolueena puolustamassa palkkatyössä olevien oikeuksia. Sosialidemokraattien ei kannata tästä pohjastaan livetä eikä alkaa hätäillen muuttaa pitkän linjan strategiaansa. Ei ole olemassa mitään taikasauvaa, jolla yhtäkkiä sosialidemokraatit saisivat vyörynä nuorempaa kannattajakuntaa, tai jos sellaista yrittäisikin käyttää, enemmän vahinkoa voi tulla, jos samalla erittäin tärkeä eläkeikäisestä väestöstä tuleva kannatuspohja murtuisi. Jos hallitus aikoo syksynkään aikana heikentää työelämässä olevien ja sinne pyrkivien ja sitä varten opiskelevien oikeuksia, täytyy tietenkin reagoida rajusti.</p><p><em>Syksyn aikana äänestäjiä kiinnostaa varmasti se, miten sosialidemokraatit ovat reagoimassa eniten kohua herättäneisiin hallituksen lakihankkeisiin</em>, joita näillä näkymin ovat tiedustelulaki, alkoholilaki ja perhevapaiden uudistus. Väärä reagointi mihin tahansa näistä vie kannatusta entisestään. Kauhuskenaario, joka voi toteutuakin, sen perusteella, millaiset mielikuvat ihmisillä SDP:stä on, olisi se, että SDP:n ryhmä yksimielisesti ryhmäpäätöksellä äänestäisi tiedustelulakiin liittyvien perustuslakimuutosten kiireelliseksi julistamisen puolesta, alkoholilain kohdalla kaupoissa myytävien alkoholijuomien prosenttirajan korotusta vastaan ja perhevapaauudistuksessa merkittävien kotihoidontuen leikkauksien ja vanhempainvapaiden pakkokiintiöiden puolesta. Sen jälkeen vaaliuurnilla monet varmasti ajattelisivat ennen SDP:n äänestämistä, muodostaako se myös uhan kauppojen vapaiden aukiolojen pysymiselle voimassa jatkossakin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Galluptulokset ovat näyttäneet runsaan kuukauden ajan opposition henkisen johtajuuden siirtyneen Vihreille sekä sen, että Kokoomus on kyennyt hallitusasemastaan huolimatta pitämään kiinni kannatuksestaan, todennäköisesti siksi, että se on saamassa tai saanut tarpeeksi omille kannattajilleen tärkeitä lakihankkeita läpi. Mikä siis vastaavasti on voinut mennä sosialidemokraateilta pieleen?

    Sosialidemokraattisen puolueen kannatus kävi nykyisen eduskuntakauden alkupuolella niin korkealla, että puolueella oli jonkin aikaa suosituimman puolueen asema. Tämä kannatuksellinen kultakausi ajoittui työmarkkinamyllerryksen aikoihin, jolloin Sipilän hallitus uhkaili pakkolaeilla ja työmarkkinajärjestöt joutuivat solmimaan kilpailukykysopimuksen. Kannatus tuli sosialidemokraateille siitä, että se osasi tilannetta hyväksikäyttäen toimia omalla mukavuusalueellaan eli työväenpuolueena puolustamassa palkkatyössä olevien oikeuksia. Sosialidemokraattien ei kannata tästä pohjastaan livetä eikä alkaa hätäillen muuttaa pitkän linjan strategiaansa. Ei ole olemassa mitään taikasauvaa, jolla yhtäkkiä sosialidemokraatit saisivat vyörynä nuorempaa kannattajakuntaa, tai jos sellaista yrittäisikin käyttää, enemmän vahinkoa voi tulla, jos samalla erittäin tärkeä eläkeikäisestä väestöstä tuleva kannatuspohja murtuisi. Jos hallitus aikoo syksynkään aikana heikentää työelämässä olevien ja sinne pyrkivien ja sitä varten opiskelevien oikeuksia, täytyy tietenkin reagoida rajusti.

    Syksyn aikana äänestäjiä kiinnostaa varmasti se, miten sosialidemokraatit ovat reagoimassa eniten kohua herättäneisiin hallituksen lakihankkeisiin, joita näillä näkymin ovat tiedustelulaki, alkoholilaki ja perhevapaiden uudistus. Väärä reagointi mihin tahansa näistä vie kannatusta entisestään. Kauhuskenaario, joka voi toteutuakin, sen perusteella, millaiset mielikuvat ihmisillä SDP:stä on, olisi se, että SDP:n ryhmä yksimielisesti ryhmäpäätöksellä äänestäisi tiedustelulakiin liittyvien perustuslakimuutosten kiireelliseksi julistamisen puolesta, alkoholilain kohdalla kaupoissa myytävien alkoholijuomien prosenttirajan korotusta vastaan ja perhevapaauudistuksessa merkittävien kotihoidontuen leikkauksien ja vanhempainvapaiden pakkokiintiöiden puolesta. Sen jälkeen vaaliuurnilla monet varmasti ajattelisivat ennen SDP:n äänestämistä, muodostaako se myös uhan kauppojen vapaiden aukiolojen pysymiselle voimassa jatkossakin.

    ]]>
    38 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242637-sosialidemokraateille-tarkea-syyskausi#comments Alkoholilaki Perhevapaat Sosialidemokraatit Tiedustelulaki Sun, 10 Sep 2017 10:03:02 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242637-sosialidemokraateille-tarkea-syyskausi
    Rajakkien ja maahanmuuttokriittisten vaatimusten lopputulos jos hallitus eroaisi http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241969-rajakkien-ja-maahanmuuttokriittisten-vaatimusten-lopputulos-jos-hallitus-eroaisi <p>Niin sanotut &ldquo;rajakit&rdquo; ja muut maahanmuuttokriittiset ovat esittäneet Turun puukotusten johdosta vaatimuksia, joissa hallituksen tai ainakin joidenkin sen jäsenten tulisi erota. Näin ikäänkuin realisoitaisiin se vastuu, joka hallituksella (heidän mielestään) on tapahtumien kulkuun.</p><p>Tehtäköön selväksi, että en hyväksy Turun puukotuksia, enkä pidä maamme nykytilannetta parhaana mahdollisena turvallisuuden kannalta. Samoin totean, että myös maahanmuuttokriittisten leiristä on tullut hyviä näkökantoja ja pointteja esille eri keskusteluissa.</p><p>Kuitenkin jos lähdettäisiin sille tielle, että hallitus eroaisi, niin mitä tulisi tilalle? Puoluegallupit näyttävät Perussuomalaisille vain noin kahdeksaa prosenttia, kun taas Sosialidemokraatit ovat kahdenkympin tuntumassa ja Vihreät ovat viimeaikoina kirineet huomattavasti. Kumpienkin, sekä Sosialidemokraattien että Vihreiden riveistä on kuulunut vaatimuksia nostaa Suomen pakolaiskiintiötä &ndash; jopa useilla tuhansilla ihmisillä vuodessa.</p><p>Nyt kun hallitus eroaisi ja uudet vaalit järjestettäisiin, niin uusi hallitus saattaisi tulla sisältämään sekä Sosialidemokraatit että Vihreät. Perussuomalaiset jäisivät hallituksen ulkopuolelle, elleivät saisi merkittävää äänten enemmistöä, koska Halla-ahon kanssa ei suostuttaisi tekemään hallitusyhteistyötä.</p><p>Siten rajakkien ja maahanmuuttokriittisten vaatimukset hallituksen eroamisesta kääntyisivät lopulta heitä itseään vastaan, kun Suomeen kohdistuvaa ihmisvirtaa lisättäisiin entisestään. Oletan tässä, että ihmisvirran määrän lisääntymisellä ja turvallisuuden alentumisella on korrelaatio.</p><p>Selvästi näkyy, että näitä vaatimuksia esittäneitä rajakkeja ja maahanmuuttokriittisiä ohjaa joko turhautumat tai viha &ndash; tai molemmat &ndash; ja että vaatimusten lopputulemia ei ole mietitty loppuun asti. On siten varmasti parempi, että maatamme ohjataan maltillisesti nykyhallituksen linjalla, vaikkakin myös sillä on omat puutteensa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niin sanotut “rajakit” ja muut maahanmuuttokriittiset ovat esittäneet Turun puukotusten johdosta vaatimuksia, joissa hallituksen tai ainakin joidenkin sen jäsenten tulisi erota. Näin ikäänkuin realisoitaisiin se vastuu, joka hallituksella (heidän mielestään) on tapahtumien kulkuun.

    Tehtäköön selväksi, että en hyväksy Turun puukotuksia, enkä pidä maamme nykytilannetta parhaana mahdollisena turvallisuuden kannalta. Samoin totean, että myös maahanmuuttokriittisten leiristä on tullut hyviä näkökantoja ja pointteja esille eri keskusteluissa.

    Kuitenkin jos lähdettäisiin sille tielle, että hallitus eroaisi, niin mitä tulisi tilalle? Puoluegallupit näyttävät Perussuomalaisille vain noin kahdeksaa prosenttia, kun taas Sosialidemokraatit ovat kahdenkympin tuntumassa ja Vihreät ovat viimeaikoina kirineet huomattavasti. Kumpienkin, sekä Sosialidemokraattien että Vihreiden riveistä on kuulunut vaatimuksia nostaa Suomen pakolaiskiintiötä – jopa useilla tuhansilla ihmisillä vuodessa.

    Nyt kun hallitus eroaisi ja uudet vaalit järjestettäisiin, niin uusi hallitus saattaisi tulla sisältämään sekä Sosialidemokraatit että Vihreät. Perussuomalaiset jäisivät hallituksen ulkopuolelle, elleivät saisi merkittävää äänten enemmistöä, koska Halla-ahon kanssa ei suostuttaisi tekemään hallitusyhteistyötä.

    Siten rajakkien ja maahanmuuttokriittisten vaatimukset hallituksen eroamisesta kääntyisivät lopulta heitä itseään vastaan, kun Suomeen kohdistuvaa ihmisvirtaa lisättäisiin entisestään. Oletan tässä, että ihmisvirran määrän lisääntymisellä ja turvallisuuden alentumisella on korrelaatio.

    Selvästi näkyy, että näitä vaatimuksia esittäneitä rajakkeja ja maahanmuuttokriittisiä ohjaa joko turhautumat tai viha – tai molemmat – ja että vaatimusten lopputulemia ei ole mietitty loppuun asti. On siten varmasti parempi, että maatamme ohjataan maltillisesti nykyhallituksen linjalla, vaikkakin myös sillä on omat puutteensa.

    ]]>
    2 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241969-rajakkien-ja-maahanmuuttokriittisten-vaatimusten-lopputulos-jos-hallitus-eroaisi#comments Maahanmuuttokriittiset Perussuomalaiset Sosialidemokraatit Turun puukotukset Vihreät Sun, 27 Aug 2017 15:20:01 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241969-rajakkien-ja-maahanmuuttokriittisten-vaatimusten-lopputulos-jos-hallitus-eroaisi
    Huonosta tiedustelulaista voi tulla pikkurikkeiden kyttäämisohjelma http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241929-huonosta-tiedustelulaista-voi-tulla-pikkurikkeiden-kyttaamisohjelma <p>Tiedustelulain säätäminen ja sen tueksi mahdollisesti tarvittava perustuslain kiireellinen muuttaminen on herättänyt paljon keskustelua ja sosialidemokraattinen puolue on ymmärrettävästi keskeisessä asemassa, koska ilman SDP:n tukea perustuslain kiireellinen muuttaminen ei ole mahdollista 5/6-määräenemmistövaatimuksen vuoksi. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että SDP osaa suhtautua tähän haasteeseen syksyn kuluessa oikein.</p><p>Tiedustelulain säätämisellä tavoitellaan viranomaisvalvonnan lisäämistä vakavien rikosten kuten terrorismin tai törkeiden maanpetos- ja valtiopetosrikosten ehkäisemiseksi. Tästä syystä on ymmärrettävää, että painetta tiedustelulainsäädännön kehittämiseen on ja myös äänestäjien keskuudessa merkittävää kannatusta. Tiedustelulakiin liittyy kuitenkin myös ongelmia ja tästä syystä yhdyn puheenjohtaja Antti Rinteen näkemykseen siitä, että SDP:n kannattaa muodostaa kantansa asiaan vasta kun hallituksen esitysten tekstit ovat selvillä. Erityisen tärkeää on siinä vaiheessa siivilöidä tiedustelulain tekstiä ja tutkia, miltä osin se olisi mahdollista säätää tavanomaisen lain säätämisjärjestyksessä, koska jos lopputulosta voitaisiin siten pitää riittävänä, olisi hätäinen kajoaminen perustuslakiin järjetöntä.</p><p>Oma huoleni on se, että tiedustelusta tulee kansalaisoikeuksien kannalta liian massiivinen ja yksityisyydensuojaan puuttuva. Kun tiedusteluvaltuuksia haettaisiin laveasti terrorismiuhkien perusteella, on riski, että samalla löydettävää todistusaineistoa pikkurikkeistä alettaisiin myös hyödyntää ja sen perusteella nostaa oikeudenkäyntejä. Joissakin tapauksissa vakavan rikoksen epäily voisi olla vain tekosyy, jolla yritettäisiin kaivella jonkin vähäpätöisemmän asian todistusaineistoa tai kenties ainoastaan tyydyttää poliisi- tai sotilasviranomaisten henkilökohtaista uteliaisuutta. Itsekriminointisuojasta on huolehdittava ja henkilöillä ei tule jatkossakaan olla mitään velvollisuutta antaa esimerkiksi omien tiedostojensa tai tiedonvaihtonsa salausavaimia. Erityisen tärkeää tämä on toimittajien lähdesuojan kannalta, koska tietolähde saattaa olla vakavassa vaarassa.</p><p>Esimerkkejä liian massiivisesta tiedustelusta voisivat olla myös esimerkiksi:</p><p>1) Poliisit alkaisivat seuloa suurtehoisilla tietokoneilla ja tekoälyn avulla henkilöiden paikkatietoja kännyköistään työmatkoillaan siksi, että saisivat todisteen siitä, että henkilön on ollut ehtiäkseen paikasta A paikkaan B ajettava lievää ylinopeutta ja rikesakkolappuja ja haasteita lähtisi massoittain kansalaisille.</p><p>2) Henkilö pakotettaisiin määräämättömän pituisella tutkintavankeudella avaamaan salauksiaan. Joissakin tapauksissa pidätysajat viivästyisivät loputtomiin kun henkilö ei olisi kykeneväinen salausta murtamaan ja toisissa tapauksissa salauksen purkaminen tuottaisi syyteaineistoa esimerkiksi tekijänoikeusrikoksista tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien hallussapidosta vaikka pakkokeinon peruste olisi ollut terrori-iskun suunnittelusta epäily.</p><p>3) Henkilö puhaltaisi alkometriin 0,1 promillea keskellä päivää. Liikennepoliisi käyttäisi koko loppupäivän sen selvittelyyn, olisiko henkilön kotipaikan, syömisten, juomisten ja liikkumisen perusteella mahdollista saada indisiotodiste siitä, että ajon alkupuolella promilleja ehkä olisi ollut yli rangaistavuuden rajan.</p><p>4) Poliisit hankkisivat kotietsintäluvan törkeän huumausainerikoksen perusteella, mutta etsintä paljastaisi ainoastaan vähäisen määrän kuten muutaman gramman kannabistuotteita ja tätä hyödynnettäisiin syyteaineistona. Mitään todisteita ennen etsintää törkeästä huumausainerikoksesta ei olisi ollut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiedustelulain säätäminen ja sen tueksi mahdollisesti tarvittava perustuslain kiireellinen muuttaminen on herättänyt paljon keskustelua ja sosialidemokraattinen puolue on ymmärrettävästi keskeisessä asemassa, koska ilman SDP:n tukea perustuslain kiireellinen muuttaminen ei ole mahdollista 5/6-määräenemmistövaatimuksen vuoksi. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että SDP osaa suhtautua tähän haasteeseen syksyn kuluessa oikein.

    Tiedustelulain säätämisellä tavoitellaan viranomaisvalvonnan lisäämistä vakavien rikosten kuten terrorismin tai törkeiden maanpetos- ja valtiopetosrikosten ehkäisemiseksi. Tästä syystä on ymmärrettävää, että painetta tiedustelulainsäädännön kehittämiseen on ja myös äänestäjien keskuudessa merkittävää kannatusta. Tiedustelulakiin liittyy kuitenkin myös ongelmia ja tästä syystä yhdyn puheenjohtaja Antti Rinteen näkemykseen siitä, että SDP:n kannattaa muodostaa kantansa asiaan vasta kun hallituksen esitysten tekstit ovat selvillä. Erityisen tärkeää on siinä vaiheessa siivilöidä tiedustelulain tekstiä ja tutkia, miltä osin se olisi mahdollista säätää tavanomaisen lain säätämisjärjestyksessä, koska jos lopputulosta voitaisiin siten pitää riittävänä, olisi hätäinen kajoaminen perustuslakiin järjetöntä.

    Oma huoleni on se, että tiedustelusta tulee kansalaisoikeuksien kannalta liian massiivinen ja yksityisyydensuojaan puuttuva. Kun tiedusteluvaltuuksia haettaisiin laveasti terrorismiuhkien perusteella, on riski, että samalla löydettävää todistusaineistoa pikkurikkeistä alettaisiin myös hyödyntää ja sen perusteella nostaa oikeudenkäyntejä. Joissakin tapauksissa vakavan rikoksen epäily voisi olla vain tekosyy, jolla yritettäisiin kaivella jonkin vähäpätöisemmän asian todistusaineistoa tai kenties ainoastaan tyydyttää poliisi- tai sotilasviranomaisten henkilökohtaista uteliaisuutta. Itsekriminointisuojasta on huolehdittava ja henkilöillä ei tule jatkossakaan olla mitään velvollisuutta antaa esimerkiksi omien tiedostojensa tai tiedonvaihtonsa salausavaimia. Erityisen tärkeää tämä on toimittajien lähdesuojan kannalta, koska tietolähde saattaa olla vakavassa vaarassa.

    Esimerkkejä liian massiivisesta tiedustelusta voisivat olla myös esimerkiksi:

    1) Poliisit alkaisivat seuloa suurtehoisilla tietokoneilla ja tekoälyn avulla henkilöiden paikkatietoja kännyköistään työmatkoillaan siksi, että saisivat todisteen siitä, että henkilön on ollut ehtiäkseen paikasta A paikkaan B ajettava lievää ylinopeutta ja rikesakkolappuja ja haasteita lähtisi massoittain kansalaisille.

    2) Henkilö pakotettaisiin määräämättömän pituisella tutkintavankeudella avaamaan salauksiaan. Joissakin tapauksissa pidätysajat viivästyisivät loputtomiin kun henkilö ei olisi kykeneväinen salausta murtamaan ja toisissa tapauksissa salauksen purkaminen tuottaisi syyteaineistoa esimerkiksi tekijänoikeusrikoksista tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien hallussapidosta vaikka pakkokeinon peruste olisi ollut terrori-iskun suunnittelusta epäily.

    3) Henkilö puhaltaisi alkometriin 0,1 promillea keskellä päivää. Liikennepoliisi käyttäisi koko loppupäivän sen selvittelyyn, olisiko henkilön kotipaikan, syömisten, juomisten ja liikkumisen perusteella mahdollista saada indisiotodiste siitä, että ajon alkupuolella promilleja ehkä olisi ollut yli rangaistavuuden rajan.

    4) Poliisit hankkisivat kotietsintäluvan törkeän huumausainerikoksen perusteella, mutta etsintä paljastaisi ainoastaan vähäisen määrän kuten muutaman gramman kannabistuotteita ja tätä hyödynnettäisiin syyteaineistona. Mitään todisteita ennen etsintää törkeästä huumausainerikoksesta ei olisi ollut.

    ]]>
    6 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241929-huonosta-tiedustelulaista-voi-tulla-pikkurikkeiden-kyttaamisohjelma#comments Perustuslaki Rikokset Sosialidemokraatit Tiedustelulaki Sat, 26 Aug 2017 13:26:04 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241929-huonosta-tiedustelulaista-voi-tulla-pikkurikkeiden-kyttaamisohjelma
    Työskentelyä 1950-luvun laivatelakalla     http://erkkiniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239589-tyoskentelya-1950-luvun-laivatelakalla <p>Kirjailija Kaarlo Isotalo kirjoitti 1950-luvulla otsikon aiheesta romaanin nimeltä Telakka. Hän pestautui joksikin aikaa Crichton Vulcanin telakalle levyseppäryhmään saadakseen kirjaansa varten taustatietoa kommunistien ja sosiaalidemokraattien välisestä riitelystä. Se puoli kirjasta olikin niin hyvin kirjoitettu, että miesten puheista tunnistin, kenestä oli milloinkin kyse. Kirjassa esiintyi myös päähenkilönä muuan Nieminen, nuori juuri maalta muuttanut nuorukainen.</p><p>Minä satuin olemaan samassa työporukassa levysepän apulaisena saadakseni teknillisen opiston vaatimaa työkokemusta. Olin tuon työporukan ainoa äskettäin maalta muuttanut nuorukainen ja nimeni Niemi lienee antanut kirjailijalle idean kirjan päähenkilöksi. Kuvitellun Niemisen ja todellisen Niemen elämät eivät kylläkään muistuttaneet toisiaan.</p><p>Siirryin levysepän apulaiseksi työkaluosastolta, jossa olin jo ehtinyt perehtyä alan työkaluihin. Apulainen tuli työkaveriksi kokeneelle paasille. Sana &rdquo;paasi&rdquo; lienee väännös amerikkalaisesta sanasta &rdquo;boss&rdquo;. Minun paasini oli kovan luokan kommunisti, joka käytti paljon aikaa agitointiin.</p><p>Levysepät ja hitsarit tekivät työnsä urakalla. Urakkahinnoittelija laski omilla kaavoillaan urakalle hinnan. Työ tehtiin yleensä sen verran joutuisasti, että tuntipalkkojen päälle jäi urakkahinnasta urakkavoittoa. Käytännöksi oli muodostunut, että urakkavoitto ei saanut ylittää 70% tuntipalkoista, muutoin urakkahinnoittelija kiristäisi seuraavien urakoiden hintoja.</p><p>Kun minulla oli ilmennyt olevan hyvä laskupää, monikin yhteistä urakkaa tekevä työryhmä lasketutti minulla, montako tuntia kunkin urakkaan osallistuvan pitää kirjata tehdyksi, jotta urakkavoitoksi tulisi 69,9%.</p><p>Ensimmäiset työt paasini kanssa olivat hitsauksen aiheuttamien muodonmuutosten oikomista. Paasi kuumensi hitsauspolttimella levyyn hehkuvan kuuman alueen, joka jäähtyessään kiristäisi levyä. Vaikutusta tehostettiin lekalla takomalla, mikä oli apulaisen työtä. Kuumaan levyyn ei voinut suoraan lyödä, ettei siihen tulisi rumia jälkiä. Lyönnit kohdistettiin plaanivasaraan, jota paasi piteli kuumennetun alueen päällä.</p><p>Eräänkin kerran tehtävänä oli laivan kannen oikominen. Sitä ennen paasi merkkasi liidulla kannen täyteen oiottavia kohtia ja kutsui urakkahinnoittelijan katsomaan, kuinka paha homma oli edessä. Hinnoittelija erehtyikin laskemaan ja antamaan urakalle hyvän hinnan. Mutta sitten paasi pesi tekemänsä liitumerkinnät pois ja lähti agitoimaan. Minä yritin lorvailla ja lymytä kaksi viikkoa toimettomana, että kirjaamamme tuntimäärät johtaisivat 69,9%:n urakkavoittoon.</p><p>Toisinaan vastaavassa tilanteessa haettiin jo uusi urakka, mutta kirjattiin tunnit vielä entiselle urakalle, kunnes urakkavoitto olisi sopiva. Joku sitä välillä ihmettelikin, mutta tieto ei tainnut kulkeutua urakkahinnoittelijalle.</p><p>Vähän myöhemmin taitojeni kartuttua saimme komennuksen toiselle varville, alueelle, jossa oli pitkään rakennettu sarjaa Neuvostoliitolle toimitettavia jokihinaajia. Sieltä oli joutunut sairaslomalle levyseppä, joka oli erikoistunut rakentamaan konehuoneeseen piippuhyllyn, joka toimi huolto- ja korjaustöiden verstaana. Kun saavuimme tutustumaan uuteen työmaahan, muita urakoita siellä tekevät levysepät varoittivat, että urakka on aikojen myötä hinnoiteltu niin kireäksi, ettei ole toivoakaan, että saisimme urakkavoittoa. Paasi uskoi heti tuota järkipuhetta ja lähti pariksi viikoksi agitoimaan.</p><p>Minä 19-vuotias apulainen ryhdyin kuitenkin toimeen. Työpiirustuksista ei ollut tietoakaan, mutta kävin katsomassa mallia valmiimmista laivoista, hain varastosta tarvittavat aineet ja rakentelin yksikseni mallin mukaiset teräksiset rakenteet työpöytineen ja kaappeineen. Loppujen lopuksi kävi niin, että sekä paasi että minä saimme 69,9% urakkavoittoa. Se niistä kireistä urakkahinnoista! Kyllä siellä työnantajaa osattiin vedättää oikein olan takaa.</p><p>Aina ei urakkavoittoa kuitenkaan tullut. Kerran sain oman pienen urakan. Porrastasanteella ylhäältä tuleva kaide piti yhdistää alaspäin menevään kaiteeseen kieron kaarevalla U-muotoisella osalla. Urakkahinnoittelija laski omilla kaavoillaan 20 minuutin työtä vastaavan hinnan. Tosiasiassa minun piti käydä ottamassa mitat paikan päällä, hankkia sopiva materiaali, käydä pajalla taottamassa se sopivan muotoiseksi, sovitella se paikoilleen, hitsata kiinni ja viimeistellä hiomalla. 20 minuuttia kului moninkertaisesti, mutta tuntipalkanhan sain sentään koko ajalta.</p><p>Opiskelujeni rahoittamiseksi työskentelin useana vuonna samalla telakalla kaikki joulu- ja kesäloma-ajat. Ajan myötä sain omia urakoita ilman paasia. Kerrankin olin ollut koko yön yksin töissä asentamassa jotain laipiota. Lekani ääni kumahteli, mutta muutoin telakka kuulosti kovin hiljaiselta. Saatuani työn valmiiksi nousin aamulla laivan kannelle. Minut kohtasi näky, jossa valtava joukko työläisiä tähyili synkin ilmein minua kohti. Telakka oli mennyt aamulla istumalakkoon ja yksinäisen rikkurin lekan kumahtelu oli jotain asiaan kuulumatonta.</p><p>Työskentelyilmapiiri on nykytelakoilla varmaankin terveempää, mutta &nbsp;noiden kokemusten jälkeen minun on kuitenkin vaikeata suhtautua positiivisella mielellä ammattiyhdistyksiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjailija Kaarlo Isotalo kirjoitti 1950-luvulla otsikon aiheesta romaanin nimeltä Telakka. Hän pestautui joksikin aikaa Crichton Vulcanin telakalle levyseppäryhmään saadakseen kirjaansa varten taustatietoa kommunistien ja sosiaalidemokraattien välisestä riitelystä. Se puoli kirjasta olikin niin hyvin kirjoitettu, että miesten puheista tunnistin, kenestä oli milloinkin kyse. Kirjassa esiintyi myös päähenkilönä muuan Nieminen, nuori juuri maalta muuttanut nuorukainen.

    Minä satuin olemaan samassa työporukassa levysepän apulaisena saadakseni teknillisen opiston vaatimaa työkokemusta. Olin tuon työporukan ainoa äskettäin maalta muuttanut nuorukainen ja nimeni Niemi lienee antanut kirjailijalle idean kirjan päähenkilöksi. Kuvitellun Niemisen ja todellisen Niemen elämät eivät kylläkään muistuttaneet toisiaan.

    Siirryin levysepän apulaiseksi työkaluosastolta, jossa olin jo ehtinyt perehtyä alan työkaluihin. Apulainen tuli työkaveriksi kokeneelle paasille. Sana ”paasi” lienee väännös amerikkalaisesta sanasta ”boss”. Minun paasini oli kovan luokan kommunisti, joka käytti paljon aikaa agitointiin.

    Levysepät ja hitsarit tekivät työnsä urakalla. Urakkahinnoittelija laski omilla kaavoillaan urakalle hinnan. Työ tehtiin yleensä sen verran joutuisasti, että tuntipalkkojen päälle jäi urakkahinnasta urakkavoittoa. Käytännöksi oli muodostunut, että urakkavoitto ei saanut ylittää 70% tuntipalkoista, muutoin urakkahinnoittelija kiristäisi seuraavien urakoiden hintoja.

    Kun minulla oli ilmennyt olevan hyvä laskupää, monikin yhteistä urakkaa tekevä työryhmä lasketutti minulla, montako tuntia kunkin urakkaan osallistuvan pitää kirjata tehdyksi, jotta urakkavoitoksi tulisi 69,9%.

    Ensimmäiset työt paasini kanssa olivat hitsauksen aiheuttamien muodonmuutosten oikomista. Paasi kuumensi hitsauspolttimella levyyn hehkuvan kuuman alueen, joka jäähtyessään kiristäisi levyä. Vaikutusta tehostettiin lekalla takomalla, mikä oli apulaisen työtä. Kuumaan levyyn ei voinut suoraan lyödä, ettei siihen tulisi rumia jälkiä. Lyönnit kohdistettiin plaanivasaraan, jota paasi piteli kuumennetun alueen päällä.

    Eräänkin kerran tehtävänä oli laivan kannen oikominen. Sitä ennen paasi merkkasi liidulla kannen täyteen oiottavia kohtia ja kutsui urakkahinnoittelijan katsomaan, kuinka paha homma oli edessä. Hinnoittelija erehtyikin laskemaan ja antamaan urakalle hyvän hinnan. Mutta sitten paasi pesi tekemänsä liitumerkinnät pois ja lähti agitoimaan. Minä yritin lorvailla ja lymytä kaksi viikkoa toimettomana, että kirjaamamme tuntimäärät johtaisivat 69,9%:n urakkavoittoon.

    Toisinaan vastaavassa tilanteessa haettiin jo uusi urakka, mutta kirjattiin tunnit vielä entiselle urakalle, kunnes urakkavoitto olisi sopiva. Joku sitä välillä ihmettelikin, mutta tieto ei tainnut kulkeutua urakkahinnoittelijalle.

    Vähän myöhemmin taitojeni kartuttua saimme komennuksen toiselle varville, alueelle, jossa oli pitkään rakennettu sarjaa Neuvostoliitolle toimitettavia jokihinaajia. Sieltä oli joutunut sairaslomalle levyseppä, joka oli erikoistunut rakentamaan konehuoneeseen piippuhyllyn, joka toimi huolto- ja korjaustöiden verstaana. Kun saavuimme tutustumaan uuteen työmaahan, muita urakoita siellä tekevät levysepät varoittivat, että urakka on aikojen myötä hinnoiteltu niin kireäksi, ettei ole toivoakaan, että saisimme urakkavoittoa. Paasi uskoi heti tuota järkipuhetta ja lähti pariksi viikoksi agitoimaan.

    Minä 19-vuotias apulainen ryhdyin kuitenkin toimeen. Työpiirustuksista ei ollut tietoakaan, mutta kävin katsomassa mallia valmiimmista laivoista, hain varastosta tarvittavat aineet ja rakentelin yksikseni mallin mukaiset teräksiset rakenteet työpöytineen ja kaappeineen. Loppujen lopuksi kävi niin, että sekä paasi että minä saimme 69,9% urakkavoittoa. Se niistä kireistä urakkahinnoista! Kyllä siellä työnantajaa osattiin vedättää oikein olan takaa.

    Aina ei urakkavoittoa kuitenkaan tullut. Kerran sain oman pienen urakan. Porrastasanteella ylhäältä tuleva kaide piti yhdistää alaspäin menevään kaiteeseen kieron kaarevalla U-muotoisella osalla. Urakkahinnoittelija laski omilla kaavoillaan 20 minuutin työtä vastaavan hinnan. Tosiasiassa minun piti käydä ottamassa mitat paikan päällä, hankkia sopiva materiaali, käydä pajalla taottamassa se sopivan muotoiseksi, sovitella se paikoilleen, hitsata kiinni ja viimeistellä hiomalla. 20 minuuttia kului moninkertaisesti, mutta tuntipalkanhan sain sentään koko ajalta.

    Opiskelujeni rahoittamiseksi työskentelin useana vuonna samalla telakalla kaikki joulu- ja kesäloma-ajat. Ajan myötä sain omia urakoita ilman paasia. Kerrankin olin ollut koko yön yksin töissä asentamassa jotain laipiota. Lekani ääni kumahteli, mutta muutoin telakka kuulosti kovin hiljaiselta. Saatuani työn valmiiksi nousin aamulla laivan kannelle. Minut kohtasi näky, jossa valtava joukko työläisiä tähyili synkin ilmein minua kohti. Telakka oli mennyt aamulla istumalakkoon ja yksinäisen rikkurin lekan kumahtelu oli jotain asiaan kuulumatonta.

    Työskentelyilmapiiri on nykytelakoilla varmaankin terveempää, mutta  noiden kokemusten jälkeen minun on kuitenkin vaikeata suhtautua positiivisella mielellä ammattiyhdistyksiin.

    ]]>
    12 http://erkkiniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239589-tyoskentelya-1950-luvun-laivatelakalla#comments Kotimaa Kommunistit Laivanrakennus Sosialidemokraatit Sun, 02 Jul 2017 13:59:16 +0000 Erkki Niemi http://erkkiniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239589-tyoskentelya-1950-luvun-laivatelakalla
    Kokoomus petti keskiryhmät kahdesti http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234237-kokoomus-petti-keskiryhmat-kahdesti <p>Kuntavaalien lähestyessä mieleeni ovat palautuneet tapahtumat kolmen vuosikymmenen takaa.</p><p>Vuoden 1988 Helsingin kuntavaaleissa Keskusta kaksinkertaisti paikkalukunsa ja sai neljä valtuutettua. Kokoomus kutsui keskiryhmien edustajat neuvotteluihin, joissa sovittiin valtuuston järjestäytymisestä ja siihen&nbsp; liittyvästä paikkajaosta.</p><p>Sopimus vahvistettiin allekirjoituksin. Pian tämän jälkeen Kokoomus rikkoi sen ja teki kaupat sosialidemokraattien kanssa.</p><p>Tätä oli edeltänyt paljon vakavampi sopimusrikkomus. Vuoden 1987 eduskuntavaalien edellä Kokoomuksen johto oli sopinut niiden jälkeisestä hallitusyhteistyöstä keskiryhmien kanssa. Maahan syntyi kuitenkin Harri Holkerin johtama sinipunahallitus.</p><p>Eduskuntavaalien lähestyessä Kokoomuksen, Keskustan ja RKP:n puheenjohtajat sopivat yhteistyöstä, jolla SDP:n ylivalta saataisiin murretuksi. Pyrimme yhdessä Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin kanssa siihen, että näköpiirissä ollut eduskunnan ei-sosialistinen&nbsp; enemmistö pääsisi muuttamaan Suomen sisäpolitiikan suuntaa.</p><p>Sovimme, että pyrimme yhdessä hallitusyhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa. Jos he kieltäytyisivät, muodostaisimme Kokoomuksen ja keskiryhmien yhteishallituksen.</p><p>Vaalien jälkeen Kokoomuksen johto pyrki täyttämään sopimuksen. Kaikki puolueen hallitusneuvottelijat Ulla Puolannetta lukuunottamatta olivat sopimuksen takana.</p><p>Kokoomuksen riveissä oli kuitenkin luopio, Harri Holkeri, joka liittoutui presidentti Mauno Koiviston kanssa ja vei puolueen yhteistyöhön SDP:n kanssa. Tämä sopimus vahvisti sosialidemokraattien ylivaltaa entisestään.</p><p>Työelämässä toteutettiin sosialidemokraattisia uudistuksia. Niistä neuvotelleet Ilkka Kanerva ja Matti Puhakka saivat lisänimet &rdquo;punerva ja kahakka&rdquo;.</p><p>Suomen talous tuhottiin Mauno Koiviston manuaalisesti johtamalla vahvan markan politiikalla. Se oli valmistautumista euroaikaan.</p><p>Holkerin sopimukseen Mauno Koiviston ja SDP:n kanssa kuului, että hän varmistaa Koiviston uudelleenvalinnan vuoden 1988 presidentinvaaleissa. Tämän Holkeri ilmoitti julkisuudessa jo ennen vaaleja.</p><p>Kevään 1987 hallitusratkaisun ja presidentinvaalien asetelman siivittämänä voitin Holkerin&nbsp; ja nousin kakkoseksi. Samalla Keskusta palasi suurten puolueiden sarjaan. Menestys jatkui syksyn kuntavaaleissa.</p><p>Vuoden 1989 alussa Keskustan ja Kokoomuksen suhteita pyrittiin parantamaan. Kokoonnuimme Esko Ollilan kutsusta Suomen Pankin saunaan. Harri Holkerikin oli mukana. Tapaamisessa oli vaivautunut tunnelma.</p><p>Seuraavana aamuna saimme kuulla, että Helsingin kokoomuslaiset olivat rikkoneet meidän kanssamme valtuuston järjestäytymisestä tekemänsä sopimuksen.</p><p>Vaalikauden lopulla vahvan markan politiikan tuhoisuus alkoi tulla yhä vahvemmin esille. Keväällä 1991 Keskusta sai veret seisauttavan vaalivoiton ja palasi johtavaksi hallituspuolueeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuntavaalien lähestyessä mieleeni ovat palautuneet tapahtumat kolmen vuosikymmenen takaa.

    Vuoden 1988 Helsingin kuntavaaleissa Keskusta kaksinkertaisti paikkalukunsa ja sai neljä valtuutettua. Kokoomus kutsui keskiryhmien edustajat neuvotteluihin, joissa sovittiin valtuuston järjestäytymisestä ja siihen  liittyvästä paikkajaosta.

    Sopimus vahvistettiin allekirjoituksin. Pian tämän jälkeen Kokoomus rikkoi sen ja teki kaupat sosialidemokraattien kanssa.

    Tätä oli edeltänyt paljon vakavampi sopimusrikkomus. Vuoden 1987 eduskuntavaalien edellä Kokoomuksen johto oli sopinut niiden jälkeisestä hallitusyhteistyöstä keskiryhmien kanssa. Maahan syntyi kuitenkin Harri Holkerin johtama sinipunahallitus.

    Eduskuntavaalien lähestyessä Kokoomuksen, Keskustan ja RKP:n puheenjohtajat sopivat yhteistyöstä, jolla SDP:n ylivalta saataisiin murretuksi. Pyrimme yhdessä Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin kanssa siihen, että näköpiirissä ollut eduskunnan ei-sosialistinen  enemmistö pääsisi muuttamaan Suomen sisäpolitiikan suuntaa.

    Sovimme, että pyrimme yhdessä hallitusyhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa. Jos he kieltäytyisivät, muodostaisimme Kokoomuksen ja keskiryhmien yhteishallituksen.

    Vaalien jälkeen Kokoomuksen johto pyrki täyttämään sopimuksen. Kaikki puolueen hallitusneuvottelijat Ulla Puolannetta lukuunottamatta olivat sopimuksen takana.

    Kokoomuksen riveissä oli kuitenkin luopio, Harri Holkeri, joka liittoutui presidentti Mauno Koiviston kanssa ja vei puolueen yhteistyöhön SDP:n kanssa. Tämä sopimus vahvisti sosialidemokraattien ylivaltaa entisestään.

    Työelämässä toteutettiin sosialidemokraattisia uudistuksia. Niistä neuvotelleet Ilkka Kanerva ja Matti Puhakka saivat lisänimet ”punerva ja kahakka”.

    Suomen talous tuhottiin Mauno Koiviston manuaalisesti johtamalla vahvan markan politiikalla. Se oli valmistautumista euroaikaan.

    Holkerin sopimukseen Mauno Koiviston ja SDP:n kanssa kuului, että hän varmistaa Koiviston uudelleenvalinnan vuoden 1988 presidentinvaaleissa. Tämän Holkeri ilmoitti julkisuudessa jo ennen vaaleja.

    Kevään 1987 hallitusratkaisun ja presidentinvaalien asetelman siivittämänä voitin Holkerin  ja nousin kakkoseksi. Samalla Keskusta palasi suurten puolueiden sarjaan. Menestys jatkui syksyn kuntavaaleissa.

    Vuoden 1989 alussa Keskustan ja Kokoomuksen suhteita pyrittiin parantamaan. Kokoonnuimme Esko Ollilan kutsusta Suomen Pankin saunaan. Harri Holkerikin oli mukana. Tapaamisessa oli vaivautunut tunnelma.

    Seuraavana aamuna saimme kuulla, että Helsingin kokoomuslaiset olivat rikkoneet meidän kanssamme valtuuston järjestäytymisestä tekemänsä sopimuksen.

    Vaalikauden lopulla vahvan markan politiikan tuhoisuus alkoi tulla yhä vahvemmin esille. Keväällä 1991 Keskusta sai veret seisauttavan vaalivoiton ja palasi johtavaksi hallituspuolueeksi.

    ]]>
    17 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234237-kokoomus-petti-keskiryhmat-kahdesti#comments Kokoomus Kuntavaalit Sosialidemokraatit Sun, 26 Mar 2017 09:31:34 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234237-kokoomus-petti-keskiryhmat-kahdesti